Uncategorized

CoRP lottery: Computer product competition prediction

Today I started to think how do computer-related products (CoRP) actually fare in the markets? Why does one operating system grab market share from another? Why there’s a fanatic group of Mac OS X groupies? Why do people hate Windows, and why do some think it is the only possible choice?

I’ve got some ad-hoc assumptions about the markets in which computer-related products live. First of all;

  • there’s a limited number of buyers
  • buyers can buy a set of 1-N different products
  • not all products are compatible with each other
  • companies engage in a schizoid competition: they are co-operative, but also cut-throat as soon as it becomes possible to eliminate competition
  • we can model a product’s lifecycle as linear; it improves in some way by each turn of the game (reality is certainly not this simple)

Problems in our model (to be solved)

  1. how is the mapping done from all the possible parameters describing a company’s character and its products, into a curve in xy-plane?
  2. what is the market impetus, ie. approximately the “force that in good winds makes every player fly”, but when there’s a hardship, also makes some products and possibly companies fall down
  3. and perhaps one of the most important question: how can we do early prediction of the winners? Everyone wants to invest in as early stage as possible to the winner, but usually in the beginning every player looks approximately of equal strength

Let’s get some real-world examples into this model. I’m personally very interested in the background factors affecting the selection and suitability of operating systems.

Windows is the mainstream OS, while Linux, Mac OS and some others have also their niches. UNIX is the historically preferred operating system in industrial settings. Each of these have their own characteristics, and indeed these characteristics are not so easily quantifiable. We can take price, and some other “easy” ones, but then the real questions which computer administrators and end users are interested in, are not so easy to evaluate.

There are several return-on-investment (ROI) calculations of different operating system choices. These have been a good guiding rule of thumb to those that are implementing OS use as part of their daily work.

Also the weight given to a particular characteristic can change in time. For example, when there were only perhaps one or two servers in a company, back in 1980s and 1990s, it didn’t matter so much how easy it was to install or what kind of administrative work the operating system required afterwards. But when companies started deploying more servers per capita, these ease-of-use and deployment questions began to be much more acute. In fact, companies could react with basically three alternatives: put more bang into one server (meaning more roles or features), ease the installation of a server (to enable an admin to install more servers per unit time), or develop or buy third party applications that amend the original flaws in the server operating system.

 

Uncategorized

HiHat SSO shield

HiHat is a draft of a mechanism for increasing strength of existing single-sign on systems (SSO). It employs a queue algorithm to choose which servers it relies on. Each of the servers get equally mirrored with the salted password ciphertexts, that the user has. Web browser module that is running in protected memory space gets to do the encipherment. Salting strategy is carefully chosen so that the salt has maximum shielding power (randomness). A compromised SSO site will gain no information of the password. The SSO site merely stores ciphertext, as a blind messenger.

In a computing system, we tend to drift towards the setup that works best for us. This may mean changes in:

  • operating system selection
  • software (for example, our favorite www-browser)
  • increasingly, when we adapt a web-based workflow, drifting and selection is directed towards the browser extensions and add-ons
  • choice of physical setup: LAN / WLAN, etc.

Drift is one aspect that system administrators find challenging. One company-wide set-up would be preferable to them, because this is easiest to administer. Since everyone would have the same laptop, on top of which a certain OS version runs, and the applications were always in a same train of version, the encountered bugs would replicate usually from one user to another and thus fixing them became more predictable.

But reality is that drift happens. Some surveys have indicated recently that information technology cannot and should not be played by the rules of administrators, because they are often very conservative – they have been trained to be conservative and security-oriented.

Employees use and learn web technologies at home, mostly. They migrate habits back and forth between home and work; what might have been “forbidden” at work in the past may well be accepted and even recommended by top management nowadays.

Since employees have put hours into learning things, they would like to pour that knowledge over to their work environment – not destroy or forget it every time they enter work. Remote workers are also keen to test out new things; the changes often come in the form of extension mechanisms to web browsers. Mobile connectivity and aid software with smartphones is also one change-evoking point.

I’ll be writing more about this later on. I’m very excited in exploring the possibilities that a SSO shield would actually have on the security of a system.

Uncategorized

Linux – teollisuushistorian essee

Jukka Paulin < mail >

30. huhtikuuta 1999

Teknillinen Korkeakoulu, Espoon Otaniemi
(Aalto-yliopisto)

Sisällysluettelo

1 .. Johdanto
2 .. Tietokoneiden lyhyt historia
3 .. Linuxin juuret
4 .. Linuxin vahvuudet
5 .. Linux nostetaan mediassa Microsoftin kaatajaksi
6 .. Avoimuuden periaate – ns. “open source”
7 .. Linuxin merkittävyys tekniikan jatkokehityksen kannalta
8 .. Kaupallisuutta kuitenkin tarvitaan – loppuyhteenveto

Johdanto

Linux on PC-tietokoneille tarkoitettu käyttöjärjestelmä. Sen “isä” on suomalainen Linus Torvalds, joka pani projektin alulle ja vieläkin kehittää kyseisen käyttöjärjestelmän ydintä eli kerneliä. Kerron esseessäni Linuxin kehitykseen johtaneen historian ja pohdin sen vahvuuksia sekä menestymisen mahdollisuuksia.

 


Tietokoneiden lyhyt historia


Ensimmäiset tietokoneet ilmestyivät 1940-luvun lopulla. Ne oli usein todella kalliita, nykyaikaan verrattuna tehottomia ja isoja kapistuksia. Vain valtion virastoilla tai suurimmilla yrityksillä oli varaa ostaa edes yksi tietokone. Armeija käytti niitä esim. tykistöammuntojen ratojen laskemiseen. Tietokoneet eivät todellakaan olleet jokamiehen käyttöesineitä. Näiden koneiden ohjelmoiminen oli äärimmäisen hidasta ja tuskastuttavaa puuhaa – usein ohjelmat tallennettiin esim. reikäkorteille.



60-luvulla yhdysvaltalainen IBM eli International Business Machines saavutti jalansijaa tietokoneiden alalla. IBM oli dominoiva aina 80-luvun puolivälin paikkeille saakka. Vielä 80-luvulla oli monia tietokonetyyppejä, mutta IBM PC:stä eli Personal Computerista tuli käytännössä ylivoimaisesti suosituin.



Amerikkalainen Intel (perustettu v. 1968) nousi suurimmaksi tietokoneiden elintärkeän osan, mikroprosessorin valmistajaksi.

Edelläkuvatun ns. rautapuolen lisäksi ollakseen hyödyllinen kokonaisuus tietokone tarvitsee ohjelmistot ja varsinkin kaiken alustan eli käyttöjärjestelmän. Ilman käyttöjärjestelmää ei voida ajaa muita sovellusohjelmia. IBM PC -koneille oli tarjolla 80-luvulla Microsoftin MS-DOS, ja myöhemmin graafisilla ominaisuuksilla varustettu Microsoft Windows. Windowsista ilmestyi säännöllisesti uusia versioita, mutta kaikkia näitä rasitti niiden historia, eli uudemman Windows-version piti olla taaksepäin yhteensopiva vanhemman kanssa, mikä esti täysin käyttämästä tehokkaasti hyväksi uusien mikroprosessorien ominaisuuksia.



Microsoft oli kuitenkin jo hankkinut käyttöjärjestelmälleen niin suuren tuen muiden ohjelmien keskuudessa, että uusien ja rohkeiden kilpailevien systeemien oli lähes mahdotonta nousta Windowsin rinnalle. Asia harmitti siinä määrin todellisia tietokoneguruja, etenkin Linus Torvaldsia, että hän alkoi 90-luvun taitteessa kehitellä täysin uutta käyttöjärjestelmää, Linuxia.

Linuxin juuret

PC-tietokoneiden ja MS-DOSin / Windowsin rinnalla oli oikeastaan yksi vakavasti otettava vaihtoehto – Unix. Unix oli erityisesti monen käyttäjän yhtäaikaiseen ajoon soveltuva ammattimainen käyttöjärjestelmä, joka ei ollut yhteensopiva Microsoftin tuotteiden kanssa. Se kehittyi käyttöjärjestelmäksi alunperin AT&T Bell Labs –yhtiön tutkimustyökalusta vuodelta 1969. Unix levisikin nimenomaan tutkimuslaitoksiin ja yliopistoihin. Aluksi Unixia ei hyödynnetty kaupallisesti, mutta vuonna 1979 AT&T julisti suunnitelmansa kaupallistaa sen. Kaikki eivät olleet näihin suunnitelmiin tyytyväisiä.
University of California at Berkeley alkoi kehittää omaa ei-kaupallista versiotaan, BSD Unixia. Helsingin yliopistossa opiskeleva Torvalds sai kipinän Linuxin kehittämiseen Minix-nimisestä, yksinkertaisesta ja ilmaisessa levityksessä olevasta käyttöjärjestelmästä. Niin ikään vapaiden ohjelmien filosofian ehkä kuuluisin kannattaja, Richard Stallman, oli inspiraationa Linukselle. Stallman aloitti GNU-nimisen projektin vuonna 1984, jonka tarkoituksena oli kehittää täysin ilmainen ja vapaasti eteenpäin kehitettävissä oleva Unix-tyylinen järjestelmä.

Linuxin vahvuudet

Mikä sai innokkaimmat tietokoneharrastajat asentamaan Linuxin koneeseensa Windowsin sijasta? Linuxhan on suhteellisen vaikeaselkoinen verrattuna Windowsiin ja tarvitaan rautaisannos tietokoneen tuntemusta ennen kuin kannattaa ryhtyä tähän toimenpiteeseen. Hyötyohjelma- ja pelitarjonta oli huomattavasti suppeampi kuin Windowsille.



No, Linux on vakaa verrattuna Windowsiin. Sen toiminta on paljon suojatumpaa, ja on erittäin epätodennäköistä, että sovellusohjelmissa oleva ohjelmointivirhe saisi koko käyttöjärjestelmän tukkeutumaan – toisin kun Windowsissa. Linuxissa täytyy tarkkaan tietää mitä haluaa, mutta vastapainoksi Linux antaa aika vapaat kädet. Se ei tee mitään turhaa “selän takana”. Nyky-Windowsissa graafinen käyttöliittymä on kiinteä osa käyttöjärjestelmää. Linuxissa näin ei ole, vaan X-Window –niminen osio voidaan asentaa haluttaessa – näin Linux toimii jouhevammin myös vanhemmissa vähempitehoisissa tietokoneissa.

Erityisen hyvin Linux sopii palvelinkäyttöön, ohjelmistojen kehitykseen ja tutkimusalustaksi.

Linux nostetaan mediassa Microsoftin kaatajaksi

Linux sai siis rauhassa kehittyä 1990-luvun alusta aina vuoteen 1998, jolloin se alkoi yhtäkkiä saada huomiota lehdistössä. Microsoftin lukuisat myöhästymiset oman käyttöjärjestelmänsä julkaisemisessa, Windowsin epävakaus – siis monet täyttämättömät lupaukset upeista mainoskampanjoista huolimatta – ja kuristava monopoliote markkinoilla oli saanut monen haikailemaan todellisen vaihtoehdon ilmestymistä. Linux täytti tämän aukon sopivasti. Mm. tietoverkkojen palvelinkoneissa yhä useamman taustalla pyöri Linux, eikä Windows. Vaatimaton ja asiallinen, aina päänsä kylmänä pitävä Torvalds miellytti mediaa. Hänestä oli helppo leipoa perinteisen amerikkalaisen dream storyn päähenkilö, ja keskipisteenä on kapinallinen ja hieman anarkistinen Linux. Tietokoneajan Daavid vastaan Goljat.



Bill Gatesin, maailman suurimman ohjelmistoyhtiön perustajan ja johtajan, housut eivät kuitenkaan tutisseet. Tosin hieman toisenlaisen kuvan antoivat julkisuuteen lipsahtaneet Microsoftin sisäiset ns. “Halloween”-muistiot, joissa spekuloitiin Linuxin aiheuttamaa uhkaa.

Avoimuuden periaate – ns. “open source”

Olennaista Linuxissa on avoimuus – Linus Torvalds laittoi projektin käytiin, kehitti ytimen, ja sen jälkeen levitti käyttöjärjestelmäänsä Internetiä edeltäneessä tietoverkossa kaikille halukkaille – ilmaiseksi. Jokainen kyvykäs sai osallistua kehitystyöhön. Linuxin ympärille syntyi innokas vapaaehtoisten ohjelmoijien kommuuni. Palkintona hyvästä kehitystyöstä sai mainetta ja kiitoksia.

Koko käyttöjärjestelmän lähdekielinen koodi, ne rakennuspalikat, joista ohjelmoijat ovat tehneet Linuxin, on kaikkien vapaasti kopioitavissa ja tutkittavissa – ja mikäli rahkeet riittävät, parannettavissa. Jokainen saa muutella sitä omaan käyttöönsä niinkuin haluaa. Tämä on ns. GPL-lisenssin (GNU General Public License) ydinsanoma, jonka alaisuudessa Linux toimitetaan.

Jos parannus on hyvä, ja siitä olisi muillekin hyötyä, siitä voi tulla osa Linuxia. Tuhannet ja tuhannet ohjelmoijat ympäri maailmaa siis kantavat kortensa kekoon parannellakseen Linuxia. Ja tämä toimii – yllättävän hyvin! Ohjelmointivirheet havaitaan huomattavan nopeasti ja turvallisuusaukot voidaan tukkia seuraavana päivänä niiden löytämisestä. Tämä on Microsoftille kuin isku vyön alle. Aiemmin suurelle yleisölle oli muodostunut kuva, että Linuxissa on enemmän virheitä kuin Windowsissa, mutta tämä harhaluulo johtui nimenomaan ja ainoastaan siitä, että Linuxin puolella näistä virheistä keskusteltiin – ja myös toimittiin niitä vastaan – nopeasti ja avoimesti.

Lixuxin kehittämismallia voisi kutsua ohjelmistodemokratiaksi, kun taas Microsoft harrastaa ohjelmistodiktatuuria.

 

Linuxin merkittävyys tekniikan jatkokehityksen kannalta

Avoimuus ja sen tuomat edut ovat antaneet vakavaa ajattelemisen aihetta suurille ohjelmistoyrityksille. Eric Raymond open source-tekniikan hyötypuolia pohtivassa esseessään “Cathedral and the Bazaar” korostaa, että mikäli ohjelmistoyritys kohtelee asiakkaita kuin tärkeintä omaisuuttaan, heistä pian tuleekin sellaisia. Ohjelmiston kehityksestä tulee todella vuorovaikutteista ja tehokasta. Kutsuisin tätä ohjelmistojen asiakaslähtöisyydeksi. Enää et joudu ostamaan uusinta tekstinkäsittelyohjelmaa siksi, että se on käytännön pakko yhteensopivuuksien vuoksi, vaan siksi, että siinä todellakin on käyttäjien tarpeesta lähtöisin olevia uusia, hyödyllisiä ominaisuuksia.

Samoin ohjelmat, joiden lähdekoodi on kaikkien haluttavien tarkasteltavissa, herättää luottamusta. “Käärmeöljykauppiaat” eivät enää pärjää. Esim. tietoturvan puolella tästä on räikeitä esimerkkejä. Microsoftin Word- ja Excel-ohjelmien dokumenttien suojaukset uteliailta silmiltä olivat todellisuudessa naurettavan helposti murrettavissa.

Standardeja ei enää sanele yksi (monopoli)firma, vaan ne sovitaan yhteisesti esim. riippumattoman elimen johtamana – kuten Internetin standardien suhteen on pitkälti toimittukin. Näin kaikille yrityksille taataan parempi kilpailutilanne, mikä on aina toivottavaa loppukäyttäjän näkökulmasta.

 

Kaupallisuutta kuitenkin tarvitaan – loppuyhteenveto

Linuxin ainainen kehittyminen ja menestyminen pelkällä ohjelmoijien hyväntahtoisuudella on kuitenkin epärealistista. Se tarvitsee kaupallista elementtiä – nimittäin helppokäyttöisyyden kehitykseen, dokumentoinnin ja käyttötuen palvelujen tarjoamiseen. Linux on hyvinkin läheisessä tulevaisuudessa varteenotettava vaihtoehto Windowsille. Se todistaa, että vaatimattomista lähtökohdista, rehellisillä periaatteilla ja ihmisten vapaaehtoisen yhteistyön pohjalta kehitetty järjestelmä voi huojuttaa maailman vankimmankin yrityksen yliotetta. Linus Torvalds totesi PC Week-lehden haastattelussa:”Lähtökohtani on aina ollut, etten koskaan joudu häpeämään sitä mitä olen saanut aikaiseksi tai olen juuri tekemässä, ja että teen aina parhaani.” Linuxia ei totisesti tarvitse hävetä!


Lähteet

Linkkejä

Uutisartikkeleita Linuxista