Lähikaupassa silmiin osunut automaatti pisti mietteliääksi. Olin palauttamassa tyhjiä pulloja Tomraan. Laitteen viereen oli laitettu noin reilu metrin korkea pönttö. Aika pian selvisi, että se on käsihuuhteen annostelija. Laite antaa muutaman tipan hygienisoivaa nestettä, kun kädet laittaa annostelijan “sisään”.

Laitteessa oli kaksi pientä LED-valoa: Error ja Working. Ajattelin: “Voi ei! Pitääkö käsihuuhdelaitteessakin olla vikatiloja?”

Myöhemmin aloin hahmottaa yhteiskunnan ja automaation suhdetta seuraavasti: on olemassa ns. perusrakenteet, jotka eivät muutu. Näihin kuuluvat kalliot, rakennukset pääsääntöisesti, ja yleensäkin kiinteät rakenteet, joita esimerkiksi yksi ihminen ei helposti viitsi, pysty, tai jaksa siirtää tai hajottaa.

Näiden perusrakenteiden luoman kehikon sisälle automaatiota voidaan sirotella täydentämään asioita; on liukuovia, hissejä, maksuautomaatteja, otto-automaatteja, valokuvakoppeja, tupakka- ja makeisautomaatteja, kondomiautomaatteja jne. Melkeinpä kaikelle hyödykkeelle on oma automaattinsa. Sen lisäksi on automaatteja, joiden tarkoitus on mahdollistaa yhteys virtuaaliavaruuteen, siis esimerkiksi matkalipun ostoautomaatti tai Facebook-automaatti (näitä on molempia esimerkiksi Helsingin päärautatieasemalla).

Mutta palataanpa takaisin huoltokysymykseen. Automaatti on siis hyvä renki, mutta huono isäntä. Automaatti melkein aina tarvitsee kylkiäiseksi huoltoa, eli firman, joka pitää automaatista hyvää huolta. On ikävän näköistä ja välillä automaatin funktion estävää, jos siitä ei pidetä huolta – esimerkiksi pankkiautomaatit ovat joskus hävyttömän pahannäköisessä kunnossa; ruudulle on yrjötty tai syljeskelty, tai siinä on muuten niin paljon töhnää ettei monitorin kuvaa tahdo millään nähdä.  Automaattiin liittyy siis jokin keskimääräinen huoltokustannus.

Huolto vaatii partiointiin kykenevän porukan, tai vaihtoehtoisesti alihankintana ostettuja palveluita. Alihankinta monesti nostaa kokonaispaketin hintaa, eli käytännössä: tekee epäsuorasti jonkin palvelun kalliimmaksi kuluttajalle. Ei tosin aina – tämä on vain takapuolituntumani kaikesta näkemästäni.

Entä tämä käsihuuhteluautomaatti? Paljonko se maksaa, ja paljonko sen huolto maksaa? Ja kuka tämän maksaa?

Ennen kaupassa oli vedettäviä kertakäyttöpyyhkeitä. Ne toimivat mielestäni mainiosti. Mutta automaatille voi olla syynsä; ehkäpä pyyhkeet ehtivät kuivua, vähäisestä käytöstä johtuen? Voi olla, että ihmiset kaihtivat pyyhkeen ottoa, alitajuisesti – ajatellen sen epähygieenisyyttä. En tiedä. Syitä voi olla monia. Voi myös olla, että joku yksinkertaisesti puhui näppärästi johdon ostamaan tällaisen automaatin – näinkin joskus käy. Mutta, ehkäpä pelkästään nestemäistä substanssia eli tuota puhdistusnestettä sisältävä automaatti on helpompi ja halvempi huoltaa kuin kastettuja paperiliinoja sisältävä?

Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan tilannetta.

Terveysterveisin,

J