Uncategorized

Matokuurille. Virukset ja madot tietokoneissa

(1): Spammer's web site (2): Spammer (3): Spam...
Image via Wikipedia

Tietokonemaailmassa madot ja virukset ovat peräisin suurinpiirtein 1980-luvulta. Tässä artikkelissa on hieman taustaa, historian siipien havinaa, ja ohjeita mitä tehdä jos epäilet että olet saanut koneellesi tunkeutujia.

Madot ja virukset (yhteisnimellä haittaohjelmat – malware) ovat olleet alunperin ohjelmoijien tekemiä pieniä piloja, ja kuriositeettejä kaiken kaikkiaan. Ohjelmoijia kiehtoi usein ajatus “itsenäisestä agentista”, joka kykenee selviämään tietokoneiden sielussa eli keskusmuistissa, ja toimimaan niin että ohjelma pääsee aina seuraavaan koneeseen, joka taas levittää sitä (joko ajastettuna tai välittömästi) uusiin koneisiin. Tämä aiheuttaa joko hallitun tai hallitsemattoman ketjureaktion, jonka tuotteena tietty prosenttiosuus jollain tavalla keskenään kommunikoivista (ei välttämättä suoraan verkon välityksellä) tietokoneista infektoitui.

Teknologia oli alunperin sellaista, että yhteisiä kasvualustoja oli, mutta ne olivat jokainen erillisiä saarekkeita. MS-DOS -käyttöjärjestelmässä ajettava virus ei toiminut Unixeissa, eikä Macintosheissa. Sitten tuli ensimmäinen yhdistävä silta: Microsoftin tekstinkäsittelyohjelma Word:in makrot. Makrot ovat toimisto-ohjelmaan tai muuhun ohjelmaan sisällytetty toimintokieli, jolla voidaan usein jo kirjoittaa virus – eli kieli on riittävän “voimakas” ja monipuolinen salliakseen myös vilungit. Piakkoin seurasi toinen suuri alusta: WWW eli web, ja erityisesti siellä Javascript.

1980-luvun ja 1990-luvun alkupuolen virukset ja madot saattoivat esimerkiksi näyttää hassuja, mahdollisesti poliittisia tai vitsikkäitä kuvia ruudulla, “kiusata” käyttäjää; joskus ne sisälsivät älykkyystestejä, esimerkiksi laskutehtäviä, tai käskyn soittaa johonkin puhelinnumeroon. Virus saattoi myös näyttää animaation ambulanssista ja soittaa piipaa-ääntä kaiuttimesta. Osa viruksista oli selkeästi tehty harmittomiksi hauskuuttajiksi, mutta se ei edelleenkään poistanut mahdollisuutta, että huonosti tehdystä koodista johtuen virus saattoi sekottaa tietokonetta jollain tapaa.

Jos virus oli hyvin ärhäkkä tai äänekäs, se jäi kiinni todennäköisesti hyvin pian. Toiset saattoivat elää useita kuukausia latenttina tietokoneissa, kunnes joko antivirus-yhtiön tuote siivosi ne, tai virusohjelma teki ajastettuna temppunsa. Joskus ajastimia pystyi huijaamaan yksinkertaisesti asettamalla itse tietokoneen kellon yli tuon ajastuspisteen, eli sen jälkeiseen aikaan.

Ensimmäinen mato eli itseään tietoverkossa levittävä prosessi oli kuuluisan tietoturvatutkijan pojan, Robert Tappan Morriksen ohjelmoima. Matoon ei ollut ohjelmoitu tuhoisia algoritmeja (“hyötykuormaa”) mutta pieni käpy ohjelmoinnissa sai sen leviämään paljon nopeammin kuin oli tarkoitus, ja se aiheutti aika paljon porua ja pahaa mieltä mm. järjestelmäylläpitäjien keskuudessa (liekö vielä tuolloin käytetty tällaista termiä? No, ne joita aina luulemme partaisiksi introverteiksi, ja jotka käpistelevät päivät ja yöt, viikonloput läpeensä tietokoneiden ja verkkojen parissa). Morris-mato oli ensimmäinen tietoturvapiirit ja suuren yleisön hätkähdyttävä näytös, joka todisti että laajamittaisesti verkoissa leviävän ohjelman kirjoittaminen on mahdollista (engl. POC, proof of concept).

Viruksille ja madoille on itse asiassa hyvin tyypillistä, että ne eivät toimi niinkuin suunnitelmissa on alunperin ollut. Poikkeuksiakin on: nykyiset kehittyneet botnet-alustat ja kohdistetut täsmähyökkäykset on usein väännetty tusinan (työttömän?) tohtorismiehen voimin, ja ne on mitä todennäköisemmin testattu niin matemaattisilla malleilla kuin myös simulaattoreissa. Puhutaan myös aivan tarkoituksella tehdyistä strategiseen tietosodankäyntiin ja vakoiluun muokatuista täsmäviruksista.

Botnet on zombie-koneiden joukko, eli verkon avulla kyberavaruuden satamassa kaikessa hiljaisuudessa odotteleva valtava laivasto tietokoneita, jotka hyökkäävät käskystä lähettämällä erilaisia tietopaketteja haluttuihin kohdeverkkoihin tai -koneisiin. Kun esimerkiksi joku blogi tai uutispalvelu hyytyy, kyseessä on lähes aina zombie-laivaston pommitus. Toinen vaihtoehto on, että blogiin on käsipelillä hakkeroitu sisään, tuntien jokin blogin käyttämän teknologian heikkous.

Zombieksi normaali (PC/Mac/muu)-kone muuttuu, mikäli siihen tarttuu nimenomaan tietyntyyppinen, preparoiva virus. Zombien vastine biologisessa maailmassa olisi kutakuinkin latentti viruksen kantajaisäntä, joka välittää tautia muttei tiedä olevansa sairas. (Tuleeko mieleen Alien-leffa ja rinnasta pomppaava örkki? 🙂

Facebookissa tuntuu olevan nyt, huhtikuun loppupuolella (tänään 23.4.2011) hengissä uudelleenherätetty vanha mato / kusetus (scam): käyttäjiä kehotetaan lisäämään ohjelma, joka kertoo kuinka monta käyttäjää heidän profiilissaan on käynyt. Alunperin ProfileSpy -nimellä liikkunut ilmiö tapahtui 2009, ja ilmeisesti sen tekijä tai tekijät ajoittain kokeilevat uudelleen kepillä jäätä.

Mitä tuo ongelmapesäke sitten tekee? En tiedä vielä. Tutkin parhaillaan sen koodia. Kysäisin sähköpostitse eräältä yritykseltä apua, nimittäin tuo ProfileSpy käyttää hyväkseen yrityksen valmistamaa pientä koodinpätkää. Tämä ei ole heidän mukaansa mitenkään uusi tilanne, muutkin hämärämiehet ovat aiemmin tehneet samoin. F-Securen helpdesk auttoi myös avuliaasti chatissa, ja sain hyvät vinkit mitä tehdä jos ilmenee, että Windows-kone on saanut paikallisesti saastetta. Jatketaan tutkimusta.

Uncategorized

ZTE Blade review (Android 2.2)

Google Android
Image by Scarygami via Flickr

I promised (myself, mostly) to give a review of the Chinese ZTE Blade smartphone within 2 weeks of its purchase.

The phone has been an absolute delight and definitely worth the low cost (189 eur, as of April 2011, from Elisa). Blade is a full-fledged smartphone, with easy-to-use features – excluding the text messaging.

SMS practicality and short battery life gets a few minus points. The rule of thumb is that if you are a power user, ie. use the Web a lot, or talk a lot, you will have to recharge within the day.

The phone has a touch screen, and in addition to that 3 physical buttons situated below the screen; in the right edge it has + and – for volume adjustment. There’s three ways to interact with the screen: touching, long press, and sliding your finger across the screen. Touching is for selecting things, long press shows you context-sensitive menus and options. Sliding is for gaming and some obscure applications like the visual screensaver; it’s actually fun idea: instead of a PIN number, the phone unlocks when the correct jigsaw is entered.

The screen is bright and big. Interestingly I found out that more screen real estate makes really a significant difference in the navigability of the phone: you don’t feel so claustrophobic with this one. I have to give Android full points for navigation in general; menu choices are logical and I’ve found all that I need to change very easily.

If you do however enter a very bright, sunshiny place, the screen is left second place against Sun. This is somewhat annoying during spring and summertime. Enter that cozy bar, or get inside, where every nerd belongs, anyway! 😉

Google’s personal information management is very easily integrated. Basically you create one account on the phone, which has your username and password, and after that it’s a delight to use every Google service. You have Gmail, documents, etc. Works like charm. The Android supports more than one Google accounts, if you need that.

Installing new software couldn’t come easier. The Android Market is the name for centralized Android software. Tap a program, “OK” the license, and it’s installed on your phone in a couple of seconds. If you have big downloads, you can get it done faster in a fast WiFi (instead of your phone’s data connection, 3G or 4G). 45000 free apps, plus another 40000+ for an average price of 4 eur (cheaper in USA).

Now, looking at the impact that software installation has, it is significant. When I used Nokia’s symbian platform, I was tearing my pants with every installation. It was sometimes as much as 15 dialogues worth of waiting, accepting… Really unnecessary stuff. Android has done a great work in this. If Nokia is to get on with competition, one of the most acute improvement sites is all its end-user issues, from ease of installation to web presence. Google’s got a big edge here.

I haven’t had so much time doing tests with software, but do try Ninja Kaka. And ‘Tap Tap 4’ is fun 🙂 There’s plenty of nerdy utilities available, one of my favorites being SunDroid free. HAMsters can find ‘HamSatDroid’ also interesting.

The Android 2.2 OS is very stable operating system. I got it hanging only once during 2 weeks, and that was partially thanks to a half-baked WLAN offered by a burger joint near me. This wifi had only IP to offer, but no valid gateway. So, Android’s IP stack didn’t find this very much of fun, and I had to zap with ‘droid. That is, a ON/OFF reboot. Normally, you can find handy information about the allocated space for software, as well as how many kilobytes it’s taking in current running session. This turns into valuable information if you happen to be close to running out of space.

Uncategorized

ZTE Blade puhelinarvostelu

Android robot logo.
Image via Wikipedia

Lupasin arvostella ZTE Blade puhelimen parin viikon sisään hankinnasta.

Puhelin on ollut ehdottomasti hintansa (189,- eur, Elisa) väärti. Se on täysimittainen älypuhelin, jossa on helppokäyttöiset (tekstiviestejä lukuunottamatta) ominaisuudet. Tekstareista ja akun lyhyestä kestosta miinuspisteitä hitusen. Akku kestää normaalikäytössä suurinpiirtein vuorokauden. Jos selailet nettiä ja puhut paljon, se voi jäädä alle vuorokauden.

Puhelimessa on kosketusnäyttö, näytön alareunassa 3 fyysistä nappia, ja oikeassa reunassa on äänenvoimakkuuden (+) ja (-) säädöt. Näyttöä tökitään joko hipaisulla (valinta), pitkään painamalla (tuo lisätietoa, menut) tai sormella vetämällä. Vetämistä käytetään peleissä ja myös mm. visuaalisessa salasanassa, jossa PIN-koodin sijaan pitää muistaa itse valittu kuvio.

Puhelimen näyttö on iso ja kirkas. Kovimmassa auringonpaisteessa sen kontrasti ei ole mitä parhain, eli valovoima ei riitä tuomaan kovin hyvin esiin yksityiskohtia käyttöliittymästä, vaan silloin tarvitsee käyttää kättä varjostukseen, tai voi itse vaihtoehtoisesti liikahtaa esimerkiksi sisätiloihin, kahvilaan tai autoon. Kyllä puhelinta käyttää voi, mutta nyt ensimmäistä kertaa kevätauringon kirkkaudessa kävelyllä huomasin, että niin se vaan tuo lähin tähdeksi luettava elämänluoja, Aurinko, voittaa toistaiseksi näytön.

Puhelimeen on integroitu erittäin helppokäyttöisiksi niin Googlen PIM-ominaisuudet kuin ulkopuoliset ohjelmatkin. PIM tahtoo sanoa Gmail, kalenteri, dokumentit, ja monet muut Googlen sovellukset. Järkevää on se, että voit luoda yhden Google-tilin puhelimeen, jonka jälkeen muihin Google-sovelluksiin mennään tämän tilin avulla; eli ei niin, että tarvitsisi kirjautua jokaiseen erikseen. Kaikki kirjautumiset ja kirjoittaminen on raskaimmasta päästä puhelimen käytettävyydessä; mitä vähemmän, sen parempi. Puhelin tukee myös useampia Google-tilejä, joten voit halutessasi ottaa käyttöön niin työ- kuin arkiminäsi.

Nappikuulokkeiksi kelpaa normaalit 3.5mm liittimellä varustetut, ja puhelimesta löytyy vakiona normaali FM-radio. 3.5mm on sama koko, kuin tietokoneisiin sopivien “luurien” liitäntä.

Uusien ohjelmien asennus on keskitetty Android Market -torille, ja asennus on erittäin helppoa. En ole kertaakaan joutunut temppuilemaan paketin lataamisen tai itse asennuksenkaan kanssa, toisin kuin ajoittain tapahtui Nokian Symbian-pohjaisella järjestelmällä. Torille pääsee suoraan päänäkymästä, hipaisemalla Android-robotin näköistä logoa.

Laskin edellisellä puhelimellani, että joskus näissä asennus vaati lähemmäs 15 näppäimenpainallusta (valtava määrä erilaisia turva-asetusten hyväksymisiä, poikkeuksia, peräkkäisiä OK – OK – OK – OK ketjuja ja niin poispäin). ‘Droidilla homma hoituu seuraavasti: haku, valinta, ehtojen hyväksyminen, ja OK. Asialla on käytännössä yllättävän iso merkitys. Muistanpa että kerran taisin taistella melkein puoli tuntia yhden ainukaisen Symbian-ohjelman asennuksen kanssa. Nokian kannattaa satsata reippaasti ns. end-user asioihin, eli aivan viime metrin käyttökokemukseen vaikuttaviin asioihin. Kyse on suuremmasta asiasta kuin automaailmassa sillä legendaarisella oven sulkeutumisäänellä (tiesithän, että autoissa se mukavan kumeasti tussahtava oven kiinnimenoääni on aivan teollisen muotoilun tulosta, ei sattumaa!)

Ohjelmia on noin 45000 ilmaista, ja suurinpiirtein yhtä monta kaupallista ohjelmaa. Vaikka konservatiivisemmalla puhelinfriikillä saattaisi epäilyttävästi alkaa muodostua klisee-argumentteja (“No kuka nyt tusinalla eri ohjelmalla mitään tekisi?”), totuus on että kuluttajille kannattaa tarjoilla herkkuja, eikä pihdata niitä. Eri ohjelmia on hauska testailla, ja ehkä joka kolmas ohjelma jää käyttöön pysyvämminkin.

Euroissa yhden ohjelman keskihinta liikkuu 4 euron paikkeilla, 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan. En ole itse vielä asentanut yhtään kaupallista ohjelmaa. Sen sijaan nämä olen testaillut ilmaisista:

  • Astral Commander lite
  • Go SMS
  • Golfweek
  • Google Sky Map
  • HamSatDroid
  • HeiaDroid
  • Last.fm
  • Layar
  • Listen
  • Ninja Kaka
  • Palringo
  • Sundroid free
  • Twitter

Android on erittäin vakaa käyttöjärjestelmä. Puhelin on yhden ainoan kerran temppuillut, kun se ei saanut kunnollista verkkoyhteyttä McDonald’sin wlan-verkosta. Silloin puhelimen verkko-osio meni tilttiin, ja käytännössä vasta puhelimen uudelleenkäynnistys auttoi (vaikka teoreettisesti olisi riittänyt verkkoyhteyksien resetointi). Ongelma johtui siitä, että laite sai IP-osoitteen liikennöintiä varten, muttei mitään toimivaa yhdyskäytävää. Totesin tämän jo hieman aiemmin samassa paikassa, kun yritin käyttää muutoin loistavasti toiminutta verkkoa läppärillä. Sekin jäi kiikkiin, muttei tiltannut.

Ohjauspaneelista näkee monipuolisesti mutta selkeästi ohjelmien ajonaikaiset muistinvarausmäärät ja niiden käyttämät “levytilat” eli paljonko ohjelma haukkaa muistikortilta tilaa. Jos tulee tilanahtautta, niin tästä on paljon hyötyä – voit valita silloin poistettavaksi kaikkein ahneimmat ja tylsimmät sovellukset, joita harvoin käytät.

Vaikka hyppäsin siis aivan uuteen kelkkaan Symbianista, niin Androidissa tottui nopeasti sen valikkojen eri asetusten paikkoihin. Esimerkiksi äsken ajattelin, että haluaisin muuttaa näytönsäästäjän aikalukitusta, ja se löytyi hyvin nopeasti Asetukset – Näyttö – Näytön aikakatkaisu -menusta. Koska ruututilaa on kivasti, menujen kanssa ei tule niin klaustrofobista tunnetta. Joskus nokialaisissa hukkui asetuksiin, vaikka puhelinta olisi käyttänyt pitkäänkin. Tätä ongelmaa Androidissa ei tunnu olevan; käyttöliittymän opittavuus on siis hiukan parempi.

Kaikkea en tähän kahden viikon välipysähdykseen ehtinyt testata, ainakaan riittävästi että kirjoittaisin siitä.  Nähtäväksi vielä omalla kohdallani jää mm. seuraavat:

  • blogiin kirjoittaminen puhelimella
  • puhelimen fyysinen kestävyys
  • voiko puhelin toimia WLAN hotspottina, jakaen verkkonsa?
  • muun julkaisun helppous (valokuvien jakaminen on hyvin helppoa)
  • navigointi kartalla ja GPS-paikannuksella
  • Layar-virtuaalitodellisuuden hauskuus ja käyttökelpoisuus
  • mitä tapahtuu kun muisti alkaa lähestyä täyttä?
  • löytyykö kaupallisista sovelluksista joitakin helmiä?
Uncategorized

Katsaus lamaan ja talouteen

Android robot logo.
Image via Wikipedia

Luen paraikaa kirjaa Anna Svedholmista, eli tuttavallisemmin “Kellokosken prinsessasta”. Varsinkin alkupäässä kuvaus Helsingistä ja Suomen taloudellisista oloista ylipäätään on aivan kultaista tietoa. Kirja inspiroi omalla tavallaan pitkästä aikaa kirjoittamaan Jukkasoftin blogiini.

Alla pieni ote (noin 1910-l.):

“Annan perhe asui Punavuoren perinteikkäässä ja pahamaineisessakin työläiskaupunginosassa. Näissä Rööperin vuokrataloissa saattoi asua rinnan ja jopa samoissa huoneissa maalta muuttaneita työläisiä ja heidän kanssaan asukkeina irtonaista väkeä ja rikollisiakin, jotka kaikki koettivat selviytyä ja elää elämäänsä kukin tavallaan. Tuonaikaisessa monikulttuurisessa Helsingissä työläistenkin asuntojen sisäpihoilla ja käytävillä naureskeltiin, juoruttiin ja riideltiin suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi.”

Jostain syystä mietiskelin tänään pitkään yrittäjyyden henkistä tilaa, sitä, mikä oikeasti luo ja ylläpitää yrittäjän – ja eroaako perinteinen “yrittäjä” esim. ranskankielen entrepreneur:stä? Yrittäjä-sana ainakin omassa mielessäni taipuu hieman enemmän perinteiseen tuotantoteollisuuteen; mieleeni tulee kuva sitkeästä suunnannäyttäjästä, joka luo pienestä pajasta yrityksen, joka työllistää jo useampia satoja ihmisiä – kenties samalla paikkakunnalla, kenties useampaan kaupunkiin levinneenä.

Ranskassa ‘entrepreneur’ oli seikkailijamainen, rohkea (usein mies)yrittäjä, joka otti tilaisuuksista vaarin ja teki rahaa erilaisilla keinoilla. Hänellä oli useimmiten jo pääomaa omasta takaa, kenties enemmänkin; ruhtinaallinen tausta ei ollut käsittääkseni kovin harvinainen. Usein, kuten nykyäänkin, toimintaan liittyi silti välttämätön yrittäjäriski, eli oli myös mahdollista, että kauppojen jälkeen entrepreneurillä oli vähemmän plootuja arkussa kuin alussa. Entrepreneur saattoi olla rahoittamassa uskaliaita ulkomaanmatkoja tuntemattomille alueille, josta oli huhuttu löytyvän aarteita, timantteja, mineraaleja tai mausteita – tai orjatyövoimaa.

Suomessa on käynnissä lama. Tätä on jatkunut karkeasti 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen. Lamaan mentiin osittain kansainvälisen virtauksen mukana, osittain myös kotimarkkinoiden fokus hajosi ja tietenkin voisi sanoa, että kansantaloudellisesti oli kaksi isoa tekijää: metsäteollisuuden vientikyvyn romahdus, ja Nokian seesteiset ajat.

Nokia on ollut Suomelle sekä siunaus että kirous. Se on niin suuri yritys, että sen tuotteiden menekillä on suora vaikutus maamme työllisyysasteeseen – ehkä nykyään tosin hieman vähemmän kuin huippuvuosina, nyttemmin yrityksen kansainvälistyttyä eli sen siirrettyä tuotantoa halvempiin maihin.

Metsäteollisuus on ollut erittäin tärkeä tukijalka Suomen taloudelle, mutta kun sen työntekijäkustannukset alkoivat olla pilviä hipovia, teollisuus ei yksinkertaisesti pärjännyt enää kansainvälisessä kilpailussa. Teollisuus kompastui omiin lonkeroihinsa.

Metsäteollisuus on hyvin pitkälle automatisoitua, ja investoinneilla laitteisiin, kemian prosesseihin ja henkilökunnan koulutukseen on saatu luultavasti useampi satakertaisia tuottavuuslukuja verrattuna teollisuuden alkuaikoihin.

Metsäteollisuuden kilpailukykytekijöiden kärsittyä on edelleen suomalaista projektivientiä harjoittavat konsulttiyritykset pärjänneet hyvin kansainvälisillä markkinoilla.

IT-markkinat ovat siinä mielessä julmat, että tasainen hyvä tulos ei riitä. Ei edes tasaisesti paraneva hyvä tulos. Nokia sinänsä tarjosi numeerisesti onnistuneita kvartaaleja, mutta sen tuotteet eivät kohahduttaneet suurta yleisöä, mikä on aina tärkeä osatekijä high-tech -yritykselle.

Nokia maalaili koko 2000-2010 aikavälin erittäin mielenkiintoisia projekteja taivaanrantaan, mutta muni niiden toteutuksen kanssa. Tarkoituksena ilmeisesti oli tuoda tarkempaa sisätilapaikannusta, mobiiliraha, erilaisia sensoriteknologiaan perustuvia lisäominaisuuksia puhelimiin, sekä paljolti niitä piirteitä jotka ovat tuntuneet realisoituvan mm. kilpailijan Android-puhelimissa.

Joko projekteja oli liikaa, tai jokin muu asia tökki. Joka tapauksessa puhelinmallistoon ei ilmestynyt mitään kovin kohahduttavaa ja markkinoita tyydyttävää. Kartat toki lämmittivät, mutta ne olivat suoraan ostotekniikkaa Navteq-yritykseltä. Sitä paitsi siinä vaiheessa kuluttajat pitivät jo karttoja täysin itsestäänselvinä ominaisuuksina.

Linuxin käyttö puhelimen käyttöjärjestelmänä kiinnosti pientä tekniikkafriikki-porukkaa, mutta suuri yleisö ei nähnyt erityistä eroa tällä valinnalla. Sen sijaan kaikki tuntevat iPhonen ja Applen esiinmarssin, pienestä (lähinnä) graafikoista koostuneen fanittajakunnan silmäterästä nykyiseksi suuryritykseksi ja ikonituotteiksi.

Pyörittelin hiljattain karkeasti innovointikykyyn vaikuttavia lukuja, markkina-alueena Kiina. Kiinahan on singahtanut maailman talousmahdiksi noin 30 vuodessa. Siinä missä ennen Kiinaa ilkuttiin sen vajaaksi jääneestä “Suuresta loikkauksesta” ja muista kommunismiajan valtiovetoisista stunteista, nyt se totisestikin on tehnyt aikamoisen loikkauksen. Maailma katsoo vierestä suu ammollaan.

Älykkäimmät ja rohkeimmat hyödyntävät tilaisuutta ja sijoittavat maahan pääomia. Hyvän markkinan voi mallintaa ikäänkuin mustana laatikkona, joka tulostaa toisesta päästä ulos moninkertaisesti sen, mitä sinne syötetään. Tosin modernien markkinapaikkojen (pörssien) vaatimuksena on, että listatut yritykset kertovat neljännesvuosittain omista kuulumisistaan, mikä lisää ainakin jonkin verran sijoittajan suojaa. Mustia laatikoita voi luoda valitsemalla tietyn segmentin (joukon) yrityksiä, joihin rahansa sitoo.

Jotkut pelkäävät Kiinaa, toiset eivät ymmärrä mitä maassa tapahtuu, ja jotkut ihannoivat sen ketteryyttä. Kiina on tietyllä tapaa mystinen ja sen markkinat ehkä vaikeapääsyiset; joku voisi kuvailla tilannetta katiskan tapaisena asymmetriana – on vapaat (noh, pienellä varauksella) länsimaat, joista ui kaikkea tuohon suuren mustaan aukkoon, mutta sieltä tiedon takaisin saaminen on vaikeampaa.

Kiinassa tapahtuu teknologiasektorilla noin 500-600 yrityksen pörssiinlistautumista vuodessa. Onko se paljon? On. Suomessa ei laman aikana ole nyt reiluun kymmeneen vuoteen listautunut yhtäkään yritystä, siis koko aikana! IPOt ovat tärkeitä indikaattoreita markkina-alueen elävyydestä ja uuden teknologian siementämisestä.

(Jatkuu seuraavassa osassa)

Uncategorized

Want some good old theme? check out ‘Basic Maths’ (via Theme Showcase)

Haven’t tried on my blog, but seems fun!

Basic Maths Basic Maths is one of the best-looking, elegant, and smartly-designed themes we've ever seen. If you want to make a statement about how important your content is, Basic Maths might be the answer. An extraordinary amount of care and attention went into making Khoi Vinh and Allan Cole's Basic Maths so attractive — and so usable! Let's take a look at what it can do for your blog. [caption id="attachment_577" align="aligncenter" width="595" caption=" … Read More

via Theme Showcase