Katsaus lamaan ja talouteen

Android robot logo.
Image via Wikipedia

Luen paraikaa kirjaa Anna Svedholmista, eli tuttavallisemmin “Kellokosken prinsessasta”. Varsinkin alkupäässä kuvaus Helsingistä ja Suomen taloudellisista oloista ylipäätään on aivan kultaista tietoa. Kirja inspiroi omalla tavallaan pitkästä aikaa kirjoittamaan Jukkasoftin blogiini.

Alla pieni ote (noin 1910-l.):

“Annan perhe asui Punavuoren perinteikkäässä ja pahamaineisessakin työläiskaupunginosassa. Näissä Rööperin vuokrataloissa saattoi asua rinnan ja jopa samoissa huoneissa maalta muuttaneita työläisiä ja heidän kanssaan asukkeina irtonaista väkeä ja rikollisiakin, jotka kaikki koettivat selviytyä ja elää elämäänsä kukin tavallaan. Tuonaikaisessa monikulttuurisessa Helsingissä työläistenkin asuntojen sisäpihoilla ja käytävillä naureskeltiin, juoruttiin ja riideltiin suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi.”

Jostain syystä mietiskelin tänään pitkään yrittäjyyden henkistä tilaa, sitä, mikä oikeasti luo ja ylläpitää yrittäjän – ja eroaako perinteinen “yrittäjä” esim. ranskankielen entrepreneur:stä? Yrittäjä-sana ainakin omassa mielessäni taipuu hieman enemmän perinteiseen tuotantoteollisuuteen; mieleeni tulee kuva sitkeästä suunnannäyttäjästä, joka luo pienestä pajasta yrityksen, joka työllistää jo useampia satoja ihmisiä – kenties samalla paikkakunnalla, kenties useampaan kaupunkiin levinneenä.

Ranskassa ‘entrepreneur’ oli seikkailijamainen, rohkea (usein mies)yrittäjä, joka otti tilaisuuksista vaarin ja teki rahaa erilaisilla keinoilla. Hänellä oli useimmiten jo pääomaa omasta takaa, kenties enemmänkin; ruhtinaallinen tausta ei ollut käsittääkseni kovin harvinainen. Usein, kuten nykyäänkin, toimintaan liittyi silti välttämätön yrittäjäriski, eli oli myös mahdollista, että kauppojen jälkeen entrepreneurillä oli vähemmän plootuja arkussa kuin alussa. Entrepreneur saattoi olla rahoittamassa uskaliaita ulkomaanmatkoja tuntemattomille alueille, josta oli huhuttu löytyvän aarteita, timantteja, mineraaleja tai mausteita – tai orjatyövoimaa.

Suomessa on käynnissä lama. Tätä on jatkunut karkeasti 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen. Lamaan mentiin osittain kansainvälisen virtauksen mukana, osittain myös kotimarkkinoiden fokus hajosi ja tietenkin voisi sanoa, että kansantaloudellisesti oli kaksi isoa tekijää: metsäteollisuuden vientikyvyn romahdus, ja Nokian seesteiset ajat.

Nokia on ollut Suomelle sekä siunaus että kirous. Se on niin suuri yritys, että sen tuotteiden menekillä on suora vaikutus maamme työllisyysasteeseen – ehkä nykyään tosin hieman vähemmän kuin huippuvuosina, nyttemmin yrityksen kansainvälistyttyä eli sen siirrettyä tuotantoa halvempiin maihin.

Metsäteollisuus on ollut erittäin tärkeä tukijalka Suomen taloudelle, mutta kun sen työntekijäkustannukset alkoivat olla pilviä hipovia, teollisuus ei yksinkertaisesti pärjännyt enää kansainvälisessä kilpailussa. Teollisuus kompastui omiin lonkeroihinsa.

Metsäteollisuus on hyvin pitkälle automatisoitua, ja investoinneilla laitteisiin, kemian prosesseihin ja henkilökunnan koulutukseen on saatu luultavasti useampi satakertaisia tuottavuuslukuja verrattuna teollisuuden alkuaikoihin.

Metsäteollisuuden kilpailukykytekijöiden kärsittyä on edelleen suomalaista projektivientiä harjoittavat konsulttiyritykset pärjänneet hyvin kansainvälisillä markkinoilla.

IT-markkinat ovat siinä mielessä julmat, että tasainen hyvä tulos ei riitä. Ei edes tasaisesti paraneva hyvä tulos. Nokia sinänsä tarjosi numeerisesti onnistuneita kvartaaleja, mutta sen tuotteet eivät kohahduttaneet suurta yleisöä, mikä on aina tärkeä osatekijä high-tech -yritykselle.

Nokia maalaili koko 2000-2010 aikavälin erittäin mielenkiintoisia projekteja taivaanrantaan, mutta muni niiden toteutuksen kanssa. Tarkoituksena ilmeisesti oli tuoda tarkempaa sisätilapaikannusta, mobiiliraha, erilaisia sensoriteknologiaan perustuvia lisäominaisuuksia puhelimiin, sekä paljolti niitä piirteitä jotka ovat tuntuneet realisoituvan mm. kilpailijan Android-puhelimissa.

Joko projekteja oli liikaa, tai jokin muu asia tökki. Joka tapauksessa puhelinmallistoon ei ilmestynyt mitään kovin kohahduttavaa ja markkinoita tyydyttävää. Kartat toki lämmittivät, mutta ne olivat suoraan ostotekniikkaa Navteq-yritykseltä. Sitä paitsi siinä vaiheessa kuluttajat pitivät jo karttoja täysin itsestäänselvinä ominaisuuksina.

Linuxin käyttö puhelimen käyttöjärjestelmänä kiinnosti pientä tekniikkafriikki-porukkaa, mutta suuri yleisö ei nähnyt erityistä eroa tällä valinnalla. Sen sijaan kaikki tuntevat iPhonen ja Applen esiinmarssin, pienestä (lähinnä) graafikoista koostuneen fanittajakunnan silmäterästä nykyiseksi suuryritykseksi ja ikonituotteiksi.

Pyörittelin hiljattain karkeasti innovointikykyyn vaikuttavia lukuja, markkina-alueena Kiina. Kiinahan on singahtanut maailman talousmahdiksi noin 30 vuodessa. Siinä missä ennen Kiinaa ilkuttiin sen vajaaksi jääneestä “Suuresta loikkauksesta” ja muista kommunismiajan valtiovetoisista stunteista, nyt se totisestikin on tehnyt aikamoisen loikkauksen. Maailma katsoo vierestä suu ammollaan.

Älykkäimmät ja rohkeimmat hyödyntävät tilaisuutta ja sijoittavat maahan pääomia. Hyvän markkinan voi mallintaa ikäänkuin mustana laatikkona, joka tulostaa toisesta päästä ulos moninkertaisesti sen, mitä sinne syötetään. Tosin modernien markkinapaikkojen (pörssien) vaatimuksena on, että listatut yritykset kertovat neljännesvuosittain omista kuulumisistaan, mikä lisää ainakin jonkin verran sijoittajan suojaa. Mustia laatikoita voi luoda valitsemalla tietyn segmentin (joukon) yrityksiä, joihin rahansa sitoo.

Jotkut pelkäävät Kiinaa, toiset eivät ymmärrä mitä maassa tapahtuu, ja jotkut ihannoivat sen ketteryyttä. Kiina on tietyllä tapaa mystinen ja sen markkinat ehkä vaikeapääsyiset; joku voisi kuvailla tilannetta katiskan tapaisena asymmetriana – on vapaat (noh, pienellä varauksella) länsimaat, joista ui kaikkea tuohon suuren mustaan aukkoon, mutta sieltä tiedon takaisin saaminen on vaikeampaa.

Kiinassa tapahtuu teknologiasektorilla noin 500-600 yrityksen pörssiinlistautumista vuodessa. Onko se paljon? On. Suomessa ei laman aikana ole nyt reiluun kymmeneen vuoteen listautunut yhtäkään yritystä, siis koko aikana! IPOt ovat tärkeitä indikaattoreita markkina-alueen elävyydestä ja uuden teknologian siementämisestä.

(Jatkuu seuraavassa osassa)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s