Onko sosiaalisen median tavoista tullut jo kuin jokin etäinen eliitin protokolla, jota seurataan tietämättä, miksi? En oikeastaan tiedä. SEO eli digitaalisen median (haku)optimointi on sateenkaaritermi, jonka alle mahtuu paljon. Se lupaa tuotteistettuna tuoda oikeat kävijät tiedon juurille, oikeaan aikaan.
Kaikkihan tietävät perussäännöt:
- Kirjoita säännöllisesti. Yllätä, mutta älä revittele tylsällä tavalla.
- Tutustu lukijoihisi, siis: vuorovaikuta. Yksipuolinen tulitus puuduttaa. Parhaimmat blogit saavat paljon mielenkiintoista palautetta, josta syntyy keskustelua ja uutta tietoa.
- Mitä enemmän aidosti vuorovaikutat, sitä innokkaammin ja enemmän blogiasi / muita kanaviasi seurataan.
- Originaali sisältö on parempaa kuin muualta kopioitu. Pahimmat anti-esimerkit saattavat jopa hetken aikaa mennä läpi, kunnes lukija huomaa, että kaikki saitin tieto on automatiikalla kopioitu muualta.
- Twitterissä kannattaa seurata (“follow”) nimimerkkejä, muttei sellaisia joiden ainoa tarkoitus on päätön massatiittailu ja spämmaily.
‘Tylsä tapa’ riippuu hieman kulttuurista. Itse näen punaista viesteistä, jotka ovat kuin suoraan siitä 10 sekunnin radiospotista, jossa huudetaan täysillä ja väitetään että Kuu on oikeasti punainen, ja sitten kehotetaan käymään webbisaitilla tarkistamassa tämä uskomaton väittämä. Eli sellainen hieman naiivi, mutta tylsän ontto ja studiomainen viesti.
Käsittääkseni monet tähtäävät tiittauksilla kansainvälisille apajille, toisinsanoen de facto kieli on usein englanti. Toisaalta omaa kieltään käyttämällä voi hyvinkin tarkasti kohdistaa viestin vaikka pelkästään suomalaisille (en usko että vielä toistaiseksi kovin moni käyttää automaattista Google Translate -palvelua kääntämään “omituisista” pikkukielialueista viestiä omalle äidinkielelleen).
Vuorokaudessa on 24 tuntia. Erilaisia aktiivisia blogeja ja uutislähteitä on kymmeniä miljoonia. Yksittäinen ihminen jaksaa seurata oikeasti ehkä 10-20 kpl näistä. Monesti omat kirjoittelumme heijastelevat jossain määrin muiden lähteiden sanomaa – aivan kuin kirjailija ammentaa kirjaansa sitä, mitä näkee, kuulee ja haistaa ympärillään.
Olen nyt lähettänyt Twitteriin noin 2200 pikkuviestiä. Niistä ehkäpä 1/4 sisältö liittyy välittömään elämääni, tekemisiini; suhautin kevään ensimmäisen lenkin, kävin uudella paikkakunnalla tutkailemassa luontoa, sain hyviä valokuvia saaliiksi luonnosta, jne.
Suurin osa viesteistä on jollain tavalla kommentoivia, elämään liittyviä yleisiä oivalluksia. Viime aikoina olen alkanut saada jonkinlaista surinaa ja elämää jukkapaulin -twitternimeni ympärille. Se on ollut äärimmäisen kiehtova ilmiö. En nimittäin oikeastaan alussa juurikaan ymmärtänyt, miksi koko juttua tein. Vasta tekemällä oppi, ja jatkamalla pystyy ammentamaan lisää tuntumaa, kehittymään. Teknologia ja yrittäminen pyörii aiheissa usein, ja niinpä seuraajani ovat myös start-up enkeleitä, vanhoja ohjelmoijakollegoita, satunnainen Grateful Deadin jäsen, ja parisataa muuta. Oikeastaan hassua ajatella, miten satunnaisen joukon lopulta tuo media yhdistää.
Sosiaalisella medialla voi olla mahdollista saada noita aiemmin mainitsemiani tarkkoja kampanjoita ja mitattavaa tulosta, mutta en tiedä kuinka moni sellaisesta on kiinnostunut. Some on tietyllä tapaa vasta nousemassa vakiintuneeksi kanavaksi yrityspuolella. En epäile, etteikö se voisi soveltua hyvinkin siihen tarkoitukseen. Mediaa ei vaan kannata ottaa liian ryppyotsaisesti. Media nimittäin, jos joku, on kuin se tarinan pulloon sujautettu filosofin kirjoittama pieni tarina, joka leviää ja kohtaa rantoja, joille se ei ikinä olisi uskonut pääsevänsä.
Jukkasoft 
Leave a Reply