Kauppalehti kirjoittaa (ke 1.6.2011) Nokian synkistä tulevaisuuden näkymistä ja johtajien persoonasta. Osakkeenomistajat eivät ole olleet aikoihin tyytyväisiä yrityksen osakkeen hintakehitykseen.

Kävin eilen ajelemassa iltasella Keilaniemen tienoilla, kamera kädessä. Oli sattumalta uskomattoman kaunis auringonlasku, josta otin tusinan kuvaa. Mietiskelin yrityksen menneisyyttä ja tulevaisuutta. Toimitilat olivat hiljaiset, parkkipaikalla muutama auto – jotka eivät välttämättä edes olleet nokialaisten.

En ole koskaan ollut itse töissä Nokialla. Moni tuttava on; teekkareille tuttu kesätyöpaikka, ja monille ovet ovat avautuneet diplomityön kautta pidemmälle uralle. Keilaniemi on kivenheittämän päästä Otaniemestä, Aalto-yliopistosta (joka kyllä vielä tunnetaan paremmin Teknillisenä Korkeakouluna 🙂

Stephen Elop aloitti yrityksen toimitusjohtajana syyskuussa 2010, joten nyt hänellä on takanaan noin 3+5 kuukautta. Jorma Ollila on edelleen hallituksessa ja esiintyy ainakin isoissa julkisissa tiedotustilaisuuksissa. Osakkeenomistajat ovat luonnollisesti olleet erittäin pettyneitä, ainakin ne jotka hyötyvät kurssin noususta, eikä sen laskusta. Kesäkuun 2000 huippulukemista (58 euron tietämillä) kurssi on tullut roimasti alas, pysytellen suurinpiirtein 17-18 euron kieppeillä, mutta nyt aivan viimeaikoina romahtanut noin 6.5 euroon. (Perjantaina 3.6.2011, helatorstain jälkeisenä päivänä, ennätyspohjat 4.494€)

Jos pelkästään uutisia lukemalla tuntisi Nokiaa, niin tilanne näyttäisi hurjan huonolta: irtisanomisia, henkilöstön ulosmarsseja, johtajavaihdoksia, tuotefloppeja, osakekurssi matanut koko vuosikymmenen, jne. Moni kysyisi, miten kumman lailla yritys on kyennyt ylipäätään elämään ja miten se oikeastaan voi? Vieläkö se elää? Mitä Nokian dream-teamista on jäljellä? Vanjoki sai potkut, Ollila ei ole enää yrityksen operatiivinen keulahahmo.

Tottahan toki Nokia elää ja menee eteenpäin. Taustalla on kuitenkin paljon laajempi kokonaisuus, eikä mielestäni ole syytä heittää kirvesta kantoon aivan suotta.

Puhelimet ovat tietyllä tapaa saavuttaneet kypsyyspisteen. Niissä on nykyään tietokoneiden tavoin keskusmuisti, tallennustilaa monia gigatavuja, 3-ulotteisen grafiikan mahdollistama kiihdytyspiiri, kunnon äänet, kirkas ruutu, hyväresoluutioinen digikamera. Mutta paljon on vielä keksittävänä ja toteutettavana: Mm. Anssi Vanjoki antoi City-lehdelle teknotestamenttinsa, näkymänsä puhelimien seuraavan 10 vuoden kehitysnäkymiin.

Nokialla on keskeisiä haasteita seuraavien vuosien aikana:

• hyppy Windows Mobile Phone -käyttöjärjestelmään
• käytännössä jonkinlainen vastuu Symbianin yliheittämisestä Accenturelle
• tuottavuus: raakaa laskentaa, haaste pitää laadukkuus matalan hinnan ohella
• parhaiden avainhenkilöiden houkuttelu yritykseen
• kehittäjäkunnan ja yrityksen symbioosin vaaliminen
• markkinointi ja brändin vahvistaminen
• erottautuminen kilpailijoista, joka on tullut vaikeammaksi!

Standardisointia ja avoimuutta kannattaa syleillä – se on osasyy, miksi Android kiihdytti kuin 16-pyttyinen Bugatti ohi Porschen pitkällä matkalla: Linuxin päälle kehitetty mobiilikäyttöjärjestelmä, hyvin avoimella lisenssillä, levisi kulovalkean tavoin. Samoin levisi kipinä kehittäjien keskuuteen tehdä Androidille sovelluksia. Symbian-kehitys oli pitkään aika raskasta, joka tarkoitti että vain erittäin pitkälle koulutetut/kouluttautuneet ohjelmoijat kykenivät tekemään alustalle ohjelmistoja. Voin sanoa sen henkilökohtaisen kokemukseni perusteella, että vaikka jaksan yleensä tietotekniikan äärellä näprätä pitkällekin, niin Symbian-ympäristön asennus jäi tekemättä.

Androidin etuna on yksinkertaisuus – ja ainakin ensimmäisinä vuosina myös uutuudenviehätys. IT-alan viidakon laki sanelee, että järjestelmän pitää olla riittävän “hot” että se saa nuorten ja osaavien kehittäjien huomion. Toisaalta järjestelmän pitää olla voimakas, eli sen päälle on kyettävä rakentamaan todellisia hyöty- ja hupiohjelmia. Pelit vaativat paljon tehoa itselleen. Jos alusta vie jo suuren osan laitteiston prosessointitehosta, pelikehitys hankaloituu. Toisinsanoen elegantti, viimeistelty ja optimoitu alusta on jatkokehittäjien mieleen.

Hyvin harva suljettu järjestelmä pärjää nykypäivänä; lähinnä näen kaksi tulevaisuutta suljetuille:

• käy hyvä tuuri ja kuluttajakehittäjät repivät systeemin auki (kertoen vanhanaikaiselle johdolle, miten nykyään toimitaan), tai…
• se huonompi vaihtoehto, jossa tuote on niin hapan ja sisäänpäin kääntynyt, että se ei kiinnosta enää ketään.

Avoimuus on voimatekijä jota Nokia kiistämättä laiminlöi pitkään; sen yrityskulttuuri näytti ulospäin kehittäjille yhtä auliilta ja mukavalta kuin aikoinaan Posti-laitoksen: “käytös on kuin keisarista seuraavana olevan”. Siihen aikaan Nokia olikin pioneeri, ja oli tärkeää luoda oma voimakas toimintatapa. Todennäköisesti avoimuutta pelättiin osittain turhaan, ja se rinnastettiin piratismiin. Nykyään kehitysjohtaja Henry Tirrin myötä powerpoint-slideissa on jo vuodesta 2007 ollut avoimuus yhtenä tärkeänä kulmakivenä yrityksen toimintatavoissa. Tirri tulee akateemisesta maailmasta, taustallaan pitkä ura tutkijana.

Yrityksellä on edelleen erittäin hyviä (ja runsaasti) visioita mobiilimaailman tulevaisuudesta: esimerkiksi todellisten paikkatietoa hyödyntävien kätevien ohjelmien ja palvelujen maailma on vasta aukeamassa silmiemme eteen. Näillä vesillä tosin joudutaan surffailemaan varovaisesti, jo monimutkaisista tietosuojasäännöksistä johtuen. Nokian ideoista voi lukea mm. yrityksen teemasivulta “The Way We Live Next”.

Jokainen yritys kokee myrskyjä historiansa aikana. Tärkeintä on vain, että takatutka on yhtä hyvässä kunnossa kuin etututka: näistä pitää oppia. Liiat selittelyt tosin eivät imartele kuluttajia, sijoittajia tai muita sidosryhmiä, mutta asiat kannattaa ruotia läpi perinpohjaisesti yrityksen sisällä. Nokia, kuten monet suuret yritykset Suomessa, on renovoitu moneen kertaan rautaisella kädellä. On helppo unohtaa, että aivan alunperin Nokian juuret ovat 1800-luvun keskivälin ja loppupuolen sahateollisuudessa, jonka jälkeen se on ollut monialayritys, ja lopulta jalostunut nykyiseksi mobiilimaailman jättiläiseksi.

Nokialla oli aikoinaan myös mielenkiintoinen “ongelma”: liikaa rahaa. Yritys oli erittäin hyvässä tuloskunnossa, ja kvartaali toisensa jälkeen, vuodesta toiseen se takoi erittäin kovaa tulosta. Kassaan tuota ylimääräistä rahaa ei kannata jättää mätänemään, vaan yrityksien johtajien tuntema mantra on investoida uuteen teknologiaan, prosesseihin, tai laajentua uusille markkinoille esimerkiksi yritysostojen kautta. Investointivimmassa tosin voi mennä siihen vipuun, että käteen jää kallis viisikko halpoja kortteja, ja muutaman kierroksen jälkeen ei olekaan enää panoksia pelata peliä. Teknologiastrategia on haastavaa, osaksi siksi että sen lopullinen tarkoitus on ymmärtää ihmisten (markkinoiden) tarpeita ja käytöstä.

Ongelmana monesti tuntuu olevan se, että kultaisia lypsylehmiä jäädään kaitsemaan liian pitkäksi aikaa – ei uskalleta jo etukäteen taklata orastavia ongelmia. On turvallista tehdä kosmeettisia muutoksia ja verhota niitä hienoihin lyhenteisiin. Tietenkin pioneereilla tuo konservatiivisuus on aika ymmärrettävää, koska ne ovat usein saavuttaneet selkeän kaulan kilpailijoihin ja niillä on tietyllä tapaa varaa harkita seuraavaa siirtoa rauhassa. Tietotekniikka ja mobiilimaailma on tietyllä tapaa erittäin voimakkaasti sidoksissa trendeihin ja ilmiöihin maailmanlaajuisessa skaalassa; siinä missä ennen yritys teki ja kuluttajat ostivat, nykyään voitaisiin paremmin puhua molemminpuoleisesta kehityskeskustelusta.

Parikymmentä vuotta sitten puhelimen tärkein ja melkein ainoa toiminto oli toimia äänen välittäjänä. Keskustelun syntyminen tuttavan kanssa oli pieni ihme, ja puhelimen uutuusarvo oli aivan eri luokassa. Puhelinsuunnittelussa oli keskeisinä haasteina esimerkiksi antennin suunnittelu, puhelimen keventäminen, virrankulutuksen pienentäminen, ja kestävän rakenteen muovaaminen. GSM:n myötä tuli mukaan huomattavasti enemmän ajettavaa ohjelmakoodia, koska vastoin kuin NMT-verkossa, GSM:ssä käytettiin tiedon salakirjoitusta ja parannettiin näin kuluttajien yksityisyyden suojaa. Itse asiassa NMT-verkossa oli mahdotonta luvata kuluttajalle yksityisyyttä: verkko toimi kuten normaali radio(yhteys), jossa sopivalle taajuudelle virittymisen jälkeen saattoi kuunnella keskusteluja.

Nykyään todennäköisesti enemmän käyttöminuutteja päivässä tulee esimerkiksi viihdekäytölle, webin selaamiselle, ja asioiden hoitamiselle. Puhelin on varsinainen yleisapuri; tietokone, sihteeri, videokamera, pelialusta, kalorilaskuri, uutisportti, ja mitä ikinä oikeastaan ohjelmoijat keksivät tehdä.

Miksi jotkut mallit menestyvät ja toiset eivät? Kysymys lienee jonkinlainen mysteeri isoillekin pelureille. Esimerkiksi Apple on saanut kulttimaineen, joka näkyy myös yrityksen osakkeen rakettimaisessa 10 vuoden nousussa. Yrityksen tuotteisiin liitetään korkean statuksen, viimeistelyn, hienon muotoilun, kestävyyden, helppokäyttöisyyden ja todellisen innovatiivisuuden mielikuvat. Apple on brändimestari. Niin on Nokiakin. Monissa maissa ei ainakaan ennen edes puhuttu kännyköistä, vaan puhuttiin nokioista. Erisnimi on rinnastettavissa puhelimeen.

(jatkuu osassa 2…)