Mikä kumman CCSN?

Järjestyneet pikselit. Muistoja nuoruudesta.

En voi olla mainitsematta muutamaa sanaa kehitysympäristön “fiiliksestä”.
Aikoinaan, kauan, kauan aikaa sitten, kun tweakkasimme (eri kuin tweettaaminen)
järjestelmiä, MS-DOSilla, innostuimme parhaan koodauskaverini kanssa jostain
syystä fonteista. Siis nuo 8 x 14 pikselistä koostuvat blokit, joita ns. tekstimoodin
monitorin tilaan syljettiin joko näppäimistön voimalla tai ohjelmallisesti. Mikä kumma
niissä voisi kiehtoa? Se oli senaikaista kuorruttamista, “skin”ien vaihtoa.

MSDOSissa oli normaalisti käytössä vakiofontti. Se on varmaan tietokonemaailman tunnetuimpia fontteja, ainakin niihin aikoihin, 1980-luvun loppupuolella ja vilkkaalla 1990-luvulla. Tuo System-niminen fontti ajoi toki asiansa, muttei inspiroinut kovin paljoa suoraansanoen. System vaihtui hiljalleen käsissämme toisenlaisiksi fonteiksi.

Mutta fonttien vaihto ei ollut ihan helppoa. Ei voinut vaan downloadata netistä uutta hienoa fonttia ja klikata sitä käyttöön. MS-DOS pyöri vakiona tekstimoodissa. Tekstimoodissa siis näkyi vain fontin sisältämiä merkkejä ruudulla. Kukin blokki saattoi sisältää jonkin 256:sta eri “kirjaimesta”. Kirjain tosin oli täysin itse määriteltävissä, pikseli pikseliltä. Kirjain koostui joko 8 x 8 pikselistä, tai 8 x 14 pikselistä. Sama idea oli käytössä lähes kaikissa henkilökohtaisissa tietokoneissa, ei pelkästään PC:issä. Esimerkiksi Commodore C=64 kotitietokoneelle tehtiin ovelasti pelejä, jotka vaikuttivat täysin graafisilta, pelkästään fontteja sopivasti uudelleenmäärittelemällä.

Ennenkuin kerron tarkemmin miten ohjelmistoja tuotettiin, palaan vielä tuohon sanaan “fiilis”: jos onnistui tekemään oikein nätin fontin, niin sillä ohjelmoiminen ja kirjoittaminen tuntui paljon paremmalta, ja sujui nopeammin!

Siis voitteko kuvitella? Joku ulkonäöllinen tekijä vaikutti nörtin tuottavuuteen? Kun vielä fontin vaihdon jälkeen saattoi tietyissä ohjelmointiympäristöissä (esim. Borland Turbo) vaihtaa mieleisensä tausta- ja etualan värit, niin sitähän suorastaan oltiin ohjelmoijan paratiisissa. Näin pienistä asioista joskus oikeaan tunnelmaan pääseminen oli.

Tosin täytyy muistaa, että fontin eteen piti myös nähdä aika lailla vaivaa. Näin reilu 20 vuoden takaa on vaikea muistella tarkasti työmääriä, mutta väittäisin, että teimme kaverini kanssa ainakin 500 tuntia hommia!

Fonttieditori piti ensin itse koodata, sitten muovattiin tuolla itse tehdyllä ohjelmalla itse fontti, ja sen jälkeen tehtiin vielä pikku apuohjelma joka vaadittiin että saatiin fontti pysymään päällä! Voi herrajumala oikeasti 🙂

Fonttieditori koodattiin Pascalilla, se käytti IBM:n VGA 640×480 16 värin moodia, hiiren käsittely hoidettiin jollain sisään survotulla inline assemblerilla, ja sitä rataa. Monet olivat koodinkäpistelijän tiet tuolloin. Thom Hoganin violetti lähdekoodikirja joka luetteli kaikki MS-DOS:n keskeytykset ja taulukoi kaikkea muutakin hyödyllistä, oli varmasti painonsa arvoinen kullassa, vaikka kullan hintaa en muistakaan ja tuo kirja painoi ainakin 2 kiloa. Hoganin kirja näytti kaikki “tosikooderien” käyttämät kikat. Se oli kuin kartta tietokoneen sydämeen. Ilman tuollaisia ohjelmoinnin hakuteoksia ei pystynyt helposti toteuttamaan kaikkea haluamaansa.

Tuo suurinpiirtein vuosien 1988-1996 väliin mahtuva ohjelmistotuotanto noudatti aivan omintakeista CCSN -menetelmää, Coke & Coffee and Sleepless Nights.

CCSN:ssä tärkeintä oli koodata aina. No, kyllä sitä joskus nukuttiinkin, mutta jos hyvä sessio sattui päälle, niin se oli suurinpiirtein jostain iltapäivällä alkaneesta koodaussessiosta tuonne aamuyöhön, jolloin saatettiin vaihtaa pariksi tunniksi pelaamiseksi, ja sitten silmät punaisena aamu-6:een vielä koodausta mitä ihmeellisempiä virkistysmetodeja käyttäen; ikkuna auki talvella, musiikkia, ei musiikkia, poskiin läpsyttelyä, cokista, jne.

Nämä työtavat toki saattavat olla tutun kuuloista IT-huuman aikana eläneille, ja tälläkin hetkellä varmasti CCSN kiitää pitkin maita ja mantereita, riippuen kulloisenkin alueen kulttuurista ja “kuumemittarista”. En muuten aidosti suosittele CCSN:ää kovin pitkäksi aikaa kehitysmenetelmäksi. Parempaan ja varmasti tasapainoisempaan menetelmään kannattaa ripotella myös kirjaimet F, F, S (Family, Friends and Sharing).

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s