Odotin paljon Mercedes Benz -expo 2012:lta. Helsingin Jäähallissa järjestetty tapahtuma houkutteli erityisesti uuden A-mallin esittelylupauksilla.

Meno paikanpäälle sujui hyvin, kunnes oltiin 200 metrin päässä jäähallista. Ruuhkautuminen pysäytti etenemisen melkein kuin seinään. Jäähallin ympäri kiersi hitaasti ja rauhattomasti etenevä autoletka, jossa tehtiin ajoittain nopeita irtautumisia ja toisinaan kiilattiin sisään letkaan puoliväkisin. Kaikki etsivät parkkipaikkaa. Yhden parkkialueen ohiajon vuoksi oma parkkeeraus kesti noin 30 minuuttia.

Tässä vaiheessa, erityisesti kun taivaalta vihmaisi koleaa syyssadetta, tuntui ensimmäisen kerran siltä, että oikeastaan olisi ollut viisampaa jäädä kotiin. Autojonossa eteneminen tosin ei olisi sitä kovin helposti sallinut; liikkumatilaa ei yksinkertaisesti ollut, kun jono oli riittävän tiivis. Nordenskiöldinkatua pääsi länteen kohtuu hyvin, mutta itään päin meno oli alle kävelyvauhtia. Pohjoiselle Stadiontielle kääntyviä oli noin 150 metrin mittainen letka, aina jäähallin edustalle saakka.

Kun auto oli jätetty parkkiin, ja Jäähallin edustalle oltiin päästy kävellen, seuraava ilmoitus koski sisällemenoa: sisällä oli niin paljon ihmisiä, ettei uusia enää otettu.

Ovelle muodostui noin 100 -metrinen jono. Hetkonen?! Mersu on aiemmin tuonut mieleen asialliset järjestelyt, luxuksen ja jämäkkyyden. Nyt alkoi tuntua meno kalamarkkinoilta. Onneksi viereinen kahvila Helsinki pelasti.

Sinne siis katselemaan patsastelua ja kaoottista, toisinaan vaarallisen näköistä liikennettä. Kofeiinia kurkkuun, pari lehteä, loistava Enbusken artikkeli, ja siitä motivoituneena jatkamaan jonotuskohellusta.

Noin 1:30h kotoa lähdön jälkeen oltiin vihdoin sisällä Jäähallissa. Tiukkaa tungosta, ihmiset kiersivät katselemassa muutamaa klassikkoa, mm. vuoden 1939 MB 170V:tä. Jonkinlainen pakotettu kiertosuunta olisi ehkä toiminut, sillä nyt törmäilyjä tapahtui jatkuvasti. Tila oli oikeasti varsin ahdas. Tilannetta ei juuri parantanut se, että ulkoa sateesta sisälle tulevat toivat kosteutta tilaan.

Lastenvaunuilla liikenteessä olevia oli yllättävän paljon, olihan tapahtuma profiloitu koko perheelle sopivaksi. Miksi? Sekä vaunuilijoilla, monilla lapsilla että vaunottomilla oli kireän näköisiä ilmeitä, kun muutenkin ahtaissa väleissä yritettiin navigoida vaunujen edestä pois. En toisi omaa vaunuikäistä lastani tällaiseen tapahtumaan – mielestäni se tarjoaa oikeasti harvinaisen vähän alle 3-vuotiaille.

Mikä meni vikaan? Olin hyvällä tuulella, odotin paljon messuilta, ja en osannut lainkaan arvata tällaista floppia. En silti voisi hyvällä tahdollakaan sanoa, että messut olisivat olleet hyvin järjestetyt. Antaisin maksimissaan 2/5 tähteä tästä esityksestä. Se on todella harmi; Mercedes Benz ei ansaitse sitä autona.

Se, missä mielikuvani messuista pahiten onnahti todellisuuteen verrattuna oli se, etten päässyt yhdenkään MB-edustajan kanssa juttusille. Arvontalomakkeita tuputettiin kiitettävästi, mutta lähdin messuille nimenomaan kyselemään ja tutkimaan uutta A-mallia. Halusin tietää siitä kaiken, kysellä tyhmiä, arvuutella tulevaa, ja ihastella uutuuksia. Olisin mielelläni antanut tuon A:n lumota itseni. Tuntui, kuin uutukainen ei olisi sittenkään ollut tapahtuman vetonaula. Itse asiassa näin jälkikäteen pohdittuna tuo vetonaula ikäänkuin puuttui; oli ruokakojuja, Haloo Helsinki veti kivan esityksen, muutamat firmat mainostivat omilla ständeillään, mutta missä oli shown vetonaula?

Vilpitön pyyntöni järjestäjille MB Expo 2013 varten: tutkikaa, mikä meni pieleen. Uskon, etten ole yksin pettymykseni kanssa. Muuttakaa mitoitusta siten, että kaikilla on kivaa olla paikan päällä. Miettikää ihmisten liikkumista, sen mahdollista ohjausta, ja kaikin puolin parkkeerauksen, sisäänpääsyn ja muiden oleellisten asioiden resurssointeja.

Showroom-shinea ei puuttunut; autot olivat silmälle iloksi, mutta ne jäivät sisällöltään hyvin etäisiksi. Expo jätti siis kävijän suhteellisen kylmäksi. Uskon, että loppupeleissä varsin pienillä viilauksilla ja sopivilla tiloilla tapahtumasta saadaan huomattavasti kiinnostavampi.

Parempaa expoa odotellen,

Jukka