Tietotekniikan teoriassa tutkitaan parvikäyttäytymistä, joka on luonnosta mallinsa saava idea. Parvikäyttäytyminen tuntui olevan pitkään monimutkainen ongelma – tavallaan se onkin – mutta ratkaiseva läpimurto eteenpäin tapahtui, kun parvikäyttäytymisen perusteet onnistuttiin redusoimaan kolmeen yksilön perussääntöön. Jos jokainen parvessa lentävä yksilö pitää huolen “omasta tontistaan”, parven kokonaiskäyttäytyminen muodostuu ikäänkuin automaattisesti; “siinä sivussa” – eli voisimme käyttää termiä emergentisti.

Parven yksilöt noudattavat näitä kolmea sääntöä (yhtäaikaisesti):

1. pidä riittävästi etäisyyttä naapuriyksilöihin törmäyksen estämiseksi (‘separation’)
2. lennä siihen suuntaan, mihin naapurisikin keskimäärin lentävät (‘alignment’)
3. pyri liikkumaan naapuriesi muodostaman ryhmän keskipisteeseen (‘cohesion’)

Oma lisäideani liittyy yhteiskuntien muodostumiseen. Mietin, miten kaupungit ovat saaneet alkunsa? Jos ajatellaan, että nykyihminen kai useimmiten haluaa seudulle, jossa on jo yhtä jos toistakin (palvelua) valmiina, miten ihmeessä ikinä voisi syntyä uusia kaupunkeja? Päädyttäisiinkö klassiseen muna-kana -ongelmaan?

Sitten keksin kokeilla ideaa: lisätään tuohon parveen vielä “tiiliskivien asetus”, eli rakentaminen. Sen sijaan että oltaisiin kiinnostuneita etologisesta näkökulmasta, siirrytäänkin oikeastaan vastakkaiseen teemaan: lintu voi asettaa kiven, ja toisaalta linnut asettavat lisäkiviä ehkäpä hieman mieluummin paikkoihin, joissa lähistöllä on jo jotain olemassa. Toisaalta: linnut (eli oikeasti me ihmiset) emme useinkaan halua asua ahdistavan lähekkäin, ts. arvostamme tilaa.

Voisiko vain yhden lisäsäännön lisäämällä saada aikaiseksi jotain etäisesti kaupengeista tuttua? Jatkamme seuraavassa osassa!