Joskus on hauska pysähtyä miettimään teknologian luonnetta.

Oli aivan arkinen aamu. Tein lyijytäytekynällä pientä vedosta, suunnitelmaa paperille. Painoin kynän päästä: halusin lisää lyijyä. Sitä ei tullut. Lyijytäytekynä on suhteellisen luotettava kapistus, mutta siinä on usein nämä omat oikkunsa; nimittäin joskus kynä jumittaa. Jumituksessa käy usein niin, että ilmeisesti syöttöön on mennyt väärän paksuinen lyijy, jolloin se jää kiinni ja alkaa murskautua metalliputkea vasten – “syöden” muutkin lyijyt, mikäli syöttömekanismi niitä yrittää perään työntää.

En ihmettele miksi lyijytäytekyniä lentää roskikseen. Jumituksen poisto nimittäin ei ole ihan triviaali juttu. Ongelmaksi muodostuu kynän ohut läpimitta – se on tietysti tuo 0.5mm tai 0.7mm riippuen kumman paksuista lyijyä kynä nimellisesti ottaa.

Aloin etsiä työkalupakista: kävisikö nasta putsaustyökaluna? Ei, liian paksu. Entä klemmari? Ei käy. Hakaneulan kärki? Liian paksu, ei jaksa työntää loppuun asti. Kuparinen pieni puunaula näytti jo varteenotettavalta! Ei.. Liian paksuja kaikki.

Löysin lopulta pienen palasen ilmeisesti alunperin sähköjohdon johdinta, jonka olin jostain alunperin saanut kuorimapihdeillä. Työntelin varovaisesti (noin ohut metalli myös taipuu helposti, joten tarvitsin käytännössä hohtimet avuksi) jumittavaa lyijyä, ja useamman yrityksen jälkeen koko kynän aukko oli puhdas: valoa vasten näki, että nyt tuli valo läpi.

Aikoinaan loistavassa PC-pelissä (Civilizationissa) rakennettiin omaa heimoa, ja taisteltiin naapuriheimoja vastaan. Peli opetti yhtä paljon yhteiskunnasta kuin myöhemmin opin koulussa. Pelissä oli tavattoman keskeisenä asiana erilaiset keksinnöt, joista oli hyötyä tuotannon ja taisteluvälineiden kehittämisessä. Keksinnöt riippuivat aiemmista löydöksistä. Esimerkiksi pyörän keksiminen mahdollisti käytännössä liudan muita asioita; sotavaunut (engl. ‘chariot) olivat varsin kelpo taistelujoukko, jos vastapuolella oli pelkkiä jalkamiehiä.

Massatuotannossa kulminoituu teknologinen keskinäisriippuvuus: lyijytäytekynä on todennäköisesti tuote, jonka on mahdollistanut vasta useiden eri korkean teknologian yhteiskäyttö. En tiedä, mutta voisin kuvitella, että tuollaisen Ballografin osat tulevat CNC-jyrsimen avulla. CNC-kone on metallurgian ja valmistustekniikan tuote itsessään – lisäksi sitä ohjaa iso kasa elektroniikkaa ja ohjelmistoja. Muoviosat kynään on valmistettu niinikään jonkinlaisessa teollisessa prosessissa. (Mustekynän valmistuksesta video – varmasti aika lähellä lyijytäytekynän prosessia)

Teknologialla on sitten kääntöpuolena, melkein aina, huoltotarve ja kompleksisuus. Enää emme varmasti koskaan mene sille tasolle, missä olimme 5000 vuotta takaperin. Olemme 2017 varsin pitkälle kehittynyt biologinen yhteiskunta – omalla tavallamme. Olemme verkottuneet, digitalisoituneet, ja näköpiirissä on jo keinotekoisia korvaavia elimiä yms. Materiaaliteknologia, tietotekniikka, lääketiede, ja moni muu ala etenee. Silti aina välillä iskee (jopa käytännön) tarve istahtaa alas ja rassata omin käsin tuo lyijytäytekynä auki.