Eli lähinnä menee 3 eri strategialla. Parashan on jos ei tarvitse strategiaa ylipäätään. Eli joskus on tilanteita joissa kaikki sujuu hyvin helposti, riippumatta mikä valenssi itsessään on. Hyvät ja huonot asiat (myös huono asia voi mennä) — helposti. Esimerkki: päätetään yhdessä, että päätetään hommat tähän. No hard feelings. Tai, projektissa ei edetä ostoon, vaikka (myyjänä) on neuvoteltu 2 kk ja oltu lähellä diiliä. Ok. Kannattaa osata luovuttaa oikein.

Usein näissä canceleissa on kuitenkin saavutettu jotain immateriaalista mikä myöhemmin näkyy hyvänä karmana, mikäli oma aie on ollut vilpitön ja toinen osapuoli ymmärtää sen.

No sitten, “abort”: tämä on isoin strateginen päätös. Abort tarkoittaa, että asia jää kesken, mutta hieman epähalutummalla tavalla kuin ‘cancel’. Jos joku juna alkaa olla liian shaibaa että muut (Retry erityisesti) ei enää yksinkertaisesti toimi, niin siitä kannattaa pompata pois. Junia nimittäin tulee. “Juna” voi olla projekti, ihmissuhde, yrityskulttuuri, tai vastaava “kokonaisuus”. Abort on aina kuitenkin aika iso juttu. Sitä ei helposti käytä.

Retry on sinnikkyys; otetaan neutraali uusi erä. Eli nollataan aiemmat tunteet, ja keskustellaan uudelta aspektilta. Ei aina tietysti niin helppoa kuin tekstissä kuulostaa. Usein se on haastavaa. Haaste on ennenkaikkea aina balanssin hakemisessa. Ei siinä, että olisi 1 voittaja, vaan siinä että olisi 2 voittajaa – (tai enemmän; kaikki osapuolet). Erinäisissä tilanteissa harvoin voidaan kognitiivisesti tehdä algebraa, “laskea oikeata” – vaan se on tunnetason asia. On mielipiteitä, on perusteita, prioriteetteja. Retryssä haetaan kompromissia tai break-through selkeytystä, jolla voidaan saada uutta aikaiseksi, ja uusi tieto helpottaa tuon balanssin saavuttamista. Hieman kuin peliteoria; palikat asettuvat siten että ihmiset ovat tyytyväisiä.