[nps-computy]

Mitä hyötyä tekoälystä on? Millaisissa sovelluksissa tekoälyä voitaisiin käyttää meidän jokaisen arkeen liittyen?

Kuuntelin tänään (8.3.2020) VastaVirta #6 Antti Merilehdon mielenkiintoisen podcastin tekoälystä.

Muutamia ideoita asioista, joissa tekoäly voi auttaa meitä:

• aikataulujen sovitus ja optimointi
• automaattinen talous (verot, edut)
• ostosten teko kännykän kameralla
• kotitalouksien sopimusten kilpailutus

Aikataulujen sovitus ja optimointi

Aikataulujen sovitus on asia, joissa olemme kohtuullisen hyviä, koska joudumme tekemään tätä paljon. Arjessa tapahtuu mm.

• työpaikalle menoon liittyvää aikataulutusta
• päivähoidon tai koulunkäyntiin liittyvät aikataulut
• harrastusten aikataulut (omat ja mahdolliset lasten harrastukset)
• juhliin ja muihin tapahtumiin osallistuminen

Aikataulujen sovituksessa on vaiheina useimmiten:

• kaikkien mahdollisten ratkaisujen listaaminen (generointi)
• eri ratkaisuvaihtoehtojen priorisointi (pisteytys)
• lopputuloksena saadaan ajankohdan valinta (=”lukitus”)

Jos yhteensovitettavien aikataulujen “omistajien” eli henkilöiden lukumäärä nousee, ongelmasta tulee nopeasti niin hankala, että tekoäly on tässä tehtävässä parempi kuin kukaan ihminen.

Automaattinen henkilötalous

Ei olisi tavatonta, että tulevaisuudessa henkilötalouden verotuksen toteutuminen olisi automaattista. Teoreettisestihan näin “pitäisikin” olla. Verosuunnitteluun on ollut olemassa useamman vuosikymmenen ajan jo ohjelmistoja: USAssa mm. Turbotax (Intuit-yritykseltä). Ideana on, että verotus on mekaaninen prosessi, jossa on olemassa henkilön kannalta paras toteuma. Ohjelman tuoma voima on siinä, että se sisältää konekielisenä säännöstöt verotuksesta. Toisinsanoen käyttäjä, yksityishenkilö, voi hyötyä “täydellisestä tiedosta”, ilman että hän rasittaa itseään tai vaivautuu omakohtaisesti lukemaan kenties satoja tai tuhansia sivuja lakitekstiä. Tässä kulminoituu minkä tahansa teknologian ydin: teknologia laajentaa käyttäjänsä voimaa, eli antaa (hintaa vastaan) eräänlaiset supervoimat. On toki mahdollisesti eettinen kysymys, miten erilaiset hyödyt ja kustannukset jakautuvat (ja kuinka ne kenties tulisi jakaa) – ja kuten Yhdysvalloissa on noussut kuumaksi uutiseksi, onko se oikein, että verosuunnitteluohjelmiston taustalla oleva organisaatio onnistuu lobbaamaan verottajan tekemän kilpailijan käytännössä laittomaksi.

Suomessa Verottaja tekee yksityishenkilöille veroehdotuksen, ilmaiseksi. Siinä mielessä olemme ottaneet eri lähestymistavan: yksityisinnovaatioille ei mahdollisesti ole enää Verottajan tuotteen jälkeen niin paljon kaupallista potentiaalia, mutta tasapuolinen verotus toteutuu demokraattisemmin, tulotasosta (maksukyvystä) riippumatta.

Futucast: Voiko koko Verohallinnon korvata tekoälyllä?

Ostosten teko kännykän kameralla

Huomaat, että kotona meni yksi juomalasi säröille, rikki. Haluat uuden tilalle. Mitä teet?

Mieti, jos asia olisi näin yksinkertainen:

• ota kuva lasista kännykällä
• kännykkä lähettää kuvan tunnistettavaksi
• pian saat vastauksena 5-10 kauppaa jotka ovat luotettavia
• valitset parilla painalluksella haluamasi kaupan, toimitustavan ja muut asiat
• tilaat lasin
• koko tilaus kesti lasin kuvaamisesta tilausvahvistukseen vain 1-2 minuuttia

Kotitalouksien sopimusten kilpailutus

Useimmilla kotitalouksilla on hyvin standardi joukko sopimuksia:

• sähkösopimus
• sopimus Internet-liittymästä
• kännykkäliittymän sopimus
• vakuutussopimukset

Yllämainittuja palveluja tarjoaa yllättävän pieni joukko. Käytännössä esimerkiksi energiayhtiöitä on alle 60. Internet-liittymiä tarjoaa muutama suuri firma; DNA, Elisa, Telia ja 6 muuta.

Mikäli tarjoama (ominaisuudet) ja saatavuus ovat samanlaisia kaikilla toimittajilla, kuluttajan näkökulmasta kyse optimaalisen sopimuksen valinnasta riippuu oikeastaan vain tiedon saatavuudesta ja ennenkaikkea eri yritysten antaman tiedon vertailtavuudesta.

Tässä jälleen siis klassinen ohjelmiston paikka: kolmas osapuoli, yritys, ohjelmoi yhden kerran kaikki Internet-palveluntarjoajien markkinoiden tuotteiden piirteet (nopeus, hinta, saatavuus, muut olennaiset piirteet) järjestelmään, ja antaa kuluttajalle sen jälkeen vallan valita paras tuote.

Kun “lähes samanlaisten” asiakkaiden joukko on suuri, ja tuotteet ovat myöskin varsin vakioituja (käytännössä kaikilta Internet-palvelutarjoajilta voi ostaa samat tuotteet kotitalouteen), syntyy taloudessa tilanne jossa kilpailu alkaa siirtyä strategiseksi hintakilpailuksi. Myyjä (palveluntarjoajat) ei voi kestävästi pitää kovin eriäviä hintoja, koska kuluttaja voi helposti siirtyä aina markkinoiden alimpaan hintaan. Tällöin toisaalta myös kilpailuttamiselle on vähemmän sijaa, ja teoriassa asiaskkaiden liikehdinnän operaattorilta toiselle pitäisi vähentyä.