Tässä palvelussa kannattaa miettiä, mikä on tilanne 20
vuoden sisällä. Näkisin että sinänsä ollaan turvallisilla vesillä,
että ihmisten ja tavaran liike on ikuista, vaikka mitä keksittäisiin.
SWOT-analyysissä ainoa uhkaava tekijä on star trekin teleportteri! 😉
Olemme tietyllä tapaa uranuurtajia, jos palvelu lähtee pyörimää isossa
skaalassa; nyt tosin on jo mielenkiintoisia niche-alueiden
kuljetuksia, kuten kalaa(!) ovelle, erilaisia rakennustarvikkeita
ovelle, jne. Eli tuodaan jotain juttua x ovelle, mutta Tuokon
kaltaista geneeristä kuljetuspalvelua en ole vielä nähnyt.
Hyvä kysymyshän onkin, kannattaako erikoistua vai pysyä geneerisenä?
Erikoistuminen on kilpailusuoja, jolla hankitaan syväosaamista esim.
tietokoneasennuksista osana kuljetuspalvelua, ja voidaan tarjota
parempaa palvelua sillä saralla. Se on luultavasti sitten pois muusta
kuljetustoiminnasta, jolloin busineksenä meidän tulisi laskea
kannattavuusvaihtoehdot ja vaihtoehtokustannukset. Jos käytetään 4h
keikkaan, ja saadaan 1+3 (kuljetus+asennus) tai esim. 4 x keikka
samassa ajassa, jos vain toimitetaan ilman asennuksia.
Laskin kaavan minimitoimitushinnalle eilen, yksinkertaisena se on :
mapE(s) = Pi x [(s/100)CC(G) + (s/Va)*C(hour) +(s/Va) * C(EQ_capital)]
Pi = profitability index 0..ääretön
s = matka kilometreissä, menopaluu
C = auton kulutus, litraa sataa kilometriä kohden
C(G) = cost of gasoline, bensan tai dieselin litrahinta
Va = keskinopeus (average velocity) jolla auto etenee matkalla
C(hour) = kuskin tuntipalkka sosiaalikuluineen
C(EQ_capital) = tuntia kohden jyvitetty koko firman pääomakulut
eli suomeksi sanottuna pienin hinta on sama, kuin Pi kertaa
break-even point eli nollavoittopiste. Break-even point löytyy kun haetaan
kaikki kustannukset tuossa sulkeiden sisällä olevassa summalausekkeessa.
Eli ekana tulee matkasta aiheutuvat bensakustannukset, sitten tulee tunti-
palkka, ja lopulta pääomakulut jyvitettynä tunnille.
