Teknovelho – kappale 3

<Kappale 2>

Juhani katsoi roskikseen. Niin… ja aika runsaasti tyhjiä nikotiinikorvaustuotteiden hylsyjä.

Jännä että Eero ylipäätään poltti..

Tero astui huoneeseen odottamatta. Juhani säpsähti mietteistään. Tero kulki aina.. ripeästi ja voimalla.

”Voisit koputtaa”, Juhani totesi vaisusti, katsellen vieläkin pahvilaatikkoa, jonne oli pakannut Eeron tavarat toimistolta. Hän oli poikkeuksellisen kumarassa, selin Teroon päin, oikeassa kädessään teippikone. Juhani nojasi vasemmalla kädellään pöydänreunaan.

Tero ei ollut kuulevinaan kommenttia. Hänen viimeinen taskinsa tässä yrityksessä oli jo selvillä, ja sen suoritukseen ei haluttu nyt mitään hidasteita. Tero veti aina hommat loppunu kerralla. Kill or be killed.

”Mä joudun jättämään eroilmoitukseni. Tässä.”

Tero asetti huolellisesti ja hitaasti paperin Juhanin viereen pöydälle. Juhani vilkaisi sitä, muttei ottanut paperia.  

”Kiitos.” Juhani oli pitkään hiljaa. Hän kuunteli, jäikö Tero. Juhani katseli edelleen tyhjyyteen, ei minnekään. Hänen mielensä oli tyyni, mutta hidas. Tai sanotaanko, tyyni ja hidas.

”Tero, hei…”, Juhani jatkoi: ”Anna anteeksi. Jos on jotain, mitä voin tehdä, niin sano. Irtisanomisajan työvelvoitetta sulla ei ole. Kiitos, oikeasti, kaikesta, mitä olet tehnyt. On ollut hienoa tehdä yhteistä taivalta näin pitkään”, Juhani tiputteli sanoja, hieman apeasti.

Tero empi hetken. Hän oli laittamassa kättään lohdutukseksi Juhanin olkapäille, mutta jätti sen tekemättä. Oli lähes hiirenhiljaista. Niin hiljaista kuin toimistoissa voi ikinä olla. Aika pysähtyi. Tero, eikä sen paremmin Juhani, keksinyt juuri nyt mitään sanottavaa. Miesten hengitys kuului, ja siitä pystyi päättelemään, että tilanne oli kovin raskas molemmille.

Tero veti kätensä takaisin, ja kääntyi sen jälkeen kohti ovea. Tero ei tiennyt, mitä sanoa. Juhanin suru paistoi läpi kaikesta. Tero oli menettänyt itse pitkäaikaisen työtoverin ja esimiehen, mutta Juhani – näin Terosta tuntui – oli menettänyt jotain suurempaa. Elinikäisen uskotun, ystävän. Luottomiehen. Luottomiehiä oli lopulta kovin harvassa.

Pettymystä, vihaa? Sitä Tero hädin tuskin havaitsi. Olihan viimeinen keskustelu ennen tätä ollut tosi kiivas, muutama päivä sitten johtokunnan kokouksessa.

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: