Juhani ja Eero – perustajat

On vuosi 1989.

Juhani on lopputyötä vaille valmis diplomi-insinööri, sähkötekniikan ja elektroniikan osastolta Teknillisestä Korkeakoulusta. Hän on lukenut tietoliikenneverkoista materiaalifysiikkaan, erittäin hyvällä menestyksellä. Juhani haluaa mullistaa maailman, tehdä metsä-Suomesta modernin teknologian maan. Hän ei kuitenkaan osaa markkinoida visioitaan niin tehokkaasti, että pääsisi kehitystehtäviin joissa vaadittaisiin sitä legendaarista ”Human touchia”. Juhani odottaa komentoa, suorittaa ja toivoo liiaksi, että joku muu tekee aloitteen. Hän on briljantti mutta jäyhä ja tietyllä tapaa ujo. Ei antisosiaalinen, mutta pohjimmiltaan ujo. Juhani kalastaa ja harrastaa lajeja joissa ei liiaksi tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä. Hän on mietiskelijä. Pöytälaatikossa odottaa useampi runokirja sitä viimeistä silausta, viimeistelyä, ehkä julkaisua. Ehkä. Juhani pohtii paljon syntyjä syviä, mutta tiukan paikan tullen antaa tietä jollekin toiselle.

Eero on valmistunut juuri kauppatieteiden maisteriksi, ja saanut ensimmäisen vakinaisen paikkansa rahoitus- ja konsultointiyrityksestä. Hän verkostoituu nopeasti, mutta huomaa että tietyllä tapaa uudet tutut ovat liian homogeenista poppoota, ainakin niihin suunnitelmiin joita hän on pitänyt takataskussa useamman vuoden ajan. Eero haluaa tehdä muutakin kuin nyplätä prosesseja ja portfolioiden numeroita edestakaisin. Hän haluaa olla maailman tunnetuimpien huimapäiden, innovaattorien, joukossa. Tai ainakin Suomen tunnetuimpien.

Suomessa virtaa rahaa ja talous kukoistaa. Pian kohtalo puuttuu peliin, ja muuttaa sekä Juhanin että Eeron elämän suunnan.