Aalto university – a brief tour, part 1: the nature

Reading Time: 2 minutes

One of the things that make me come back again and again into the Otaniemi campus of Aalto University is the nature! Upon entering Otaniemi, especially if it’s not winter, one quite certainly marks the role of all green in the surroundings; lush foliage, a lot of turf and lawn scattered within the campus (or should I say it’s the other way around, actually!)

How did it come to be this way?

The surroundings of the campus have been basically quite rural up until the latter part of 20th century. In the beginning of 1960s Espoo passed the population limit of 50,000 inhabitants (see figure).

It was also very close to the year when TKK, the Helsinki University of Technology, was moved from our capital Helsinki to Otaniemi in Espoo. In 1952 the first dwellings in the so-called ‘Teekkarikylä‘ (student housing) were built, partly to accomodate the 1952 Helsinki Olympic games participants.

English: Aalto University Otaniemi Campus Libr...
English: Aalto University Otaniemi Campus Library in Espoo Finland. Otaniemi is a district in Espoo which itself is Finland´s second largest city and a part of the Helsinki Metropolitan area. (Photo credit: Wikipedia)

Otaniemi expanded. And continues to do so. There are nowadays close to 1000 high tech companies of various sizes spread into half a dozen business parks, over 8000 jobs, and of course the student body of the quite newly formed Aalto University.

In midst of all change, Otaniemi has still retained traditional merits — and of those I think the strongest is simply: the nature.

It’unique; a matter of fact is that I’ve not visited that many universities around the world, but I think Aalto has the fortune to be located next to a very beautiful natural reserve of Laajalahti. With its 1.8 square kilometers of lush shores, open waters, a broad reedbed and meadows, it imprints a lasting effect on the passer-by.

Laajalahti is beautiful in almost any set of conditions, but I especially love the hour before sunset; dark and light contrast in the Finnish mid summer. Be sure to take a camera with you, should you choose to visit the reserve either on ground level or by climbing to one of the birdwatcher towers.

How’s your bus trip? A dictated article from fresh air Finland

Reading Time: 2 minutes

Wed 15.7.2015
The morning was quite simple and let’s say outright stoic? I didn’t even have my morning coffee – just grabbed some soda took a shower and off to work waiting for the bus; it’s now 07:43am.

Reading a little bit about the market economy of China from Wikipedia and couple of other articles probably business news and technology news.

Also took a bite chunk off a FastCompany web site’s article which was about the FastCompany: Better buses through psychology. The main point of the article which I am currently evidencing is that people would like to have information about the real-time goings of buses.

Without clear knowledge of regular routes and schedules, there are a couple features that are degrading the overall quality of the public transport system.

First is that people may avoid using it if it’s too much hassle. The second one is that the buses get unnecessarily stop because people have to ask for the directions. The drivers reply with almost a monotonous record, stating that there will be another bus coming soon which will be going directly what you want. One unnecessary stop – so what’s the big deal right? Think about if you were the driver and this happened about 30, 40 or maybe 50 times a day. I think it would kind of start eeking out.

I’m still charting out the situation in Finland in 2015 regarding the information systems about mass transit. There were some really early movers in this sector – A fact that I happen to know quite intimately since my flatmate during studies in Helsinki University of technology (now Aalto university) was one of the three authors of the software (Reittiopas).

From a quick look at Apple apps For the iPhone I found a couple of relevant apps in this segment which cost about 2 to 4 euros. It’s quite an unfortunate situation that the companies that have this information do not produce the apps; because mass transit is one heavily networked area where information and the ubiquitous knowledge of timetable and real-time positioning would generally improve a lot the whole usability and also pervasiveness of mass transit.

Come to think — and since I seem to have at least half an hour time waiting in the, well certainly OK, a bit chilly 15 C degree finish summer — this phenomenon certainly calls for some investigation. I will personally take this to be my mission since I think that it’s at least worth a shot; One thing that will eventually start ruling out the possibility of mass transit being a lucrative business is the — perhaps for the time being distant — coming of robotized cars. At least robotization will be a game changer – a disruptive possibility, which can be utilized by the mass transit companies or then it can be completely forgone and the mass transit companies simply vanish.

What are your thoughts on the future of mass transit? What kind of information systems do you have available in your home region?

Let me know — I’m interested!

Project CELLA: Finnish Social Security reverse engineered

Reading Time: 4 minutes


Chess-like life analogue (game)

Document and investigation into bureaucracy, friction, and exploit

Jukka P Paulin






6.11.2013 Adding people to the project; mentioned about CELLA in a Facebook conversation

Editorial notations

ADD_ xxxx = add content here; specifies also the type of figure or fact
that is expected


The original setting at which I started to write this survey
(or essay) was at Aalto University department of Industrial
management. I had taken organizational psychology studies
before, and now in the middle of finishing my B.Sc in
Computer science.

I, personally, wanted to break down and completely reshuffle the pack of
citizen cards, so to speak. I wanted to know what were the limits
of automated information processing in everyday use; how much of
the bureaucratic processes could be alleviated by use of IT.

Research motive

“To objectively research, in-depth, the financial aspects of what
I perceive to be a kind of `glass bead game`; the citizen’s
gaming in the jungle of bureaucracy.”

The research includes in-depth view from a (social security)
client perspective into the processes, obligations and rights
provided by the legal framework of Finland.

It is bureaucracy that creates a loophole for exploitation. It
is also deemed a necessary by-product of the execution of laws
set forth by the legislative organs of a state. Bureaucrats
are the information processing agents who have a definite
set of responsibilities and a limited set of means to coerce

Some processes are very straightforward and interaction (choice)
is limited; others are such that there is almost an infinite
variety of individual steps in the process.

Thus realistically speaking the social security can be viewed
in two complementary aspects: that what was supposed to happen,
and that what actually happens. This is characteristic to many
policies; they have unintentional side-effects. For example,
many social security systems have been blamed to have two negative

Research methodology

– defining `payoff functions` for different choices a citizen can make
– estimate the clinical (financial) benefits a citizen is likely
to have from spending time filling forms and applying for help
– research whether there exist “moral hazard points”, discontinuities,
or other anomalies in the fairness and understandability (logic)
of social benefits.
– are there paradoxies in how the system treats
a) the people most in need of financial support
b) people who are in the upper scale of wealth or income
– moral hazards seem to exist at least in the..
* fact that social security somewhat covers (‘rewards’) a
lavish lifestyle; it does not allow social upward mobility
since if you had a bit more money than another recipient,
the amount of benefits goes down. Thus this can also be
interpreted that those who manage to spend more get
also more benefit covered.

– adapt the framework of mathematical game theory into this research
– http://en.wikipedia.org/wiki/Game_theory

– research whether the knowledge of law makes a different in payoff
function behaviour; ie. does a more “intelligent” player gain
also more financial benefit from the system?

– assume a `savant player` option where the citizen just brute forces
through social security, without thinking about the options too much
(or at all)

– two scenarios for analysis:
– one simplified which does not take into account the actual
work of getting forms filled (work due to “information friction”)
– realistic model that calculates some value to the time
and effort spent due to information friction

The payoff functions are defined generally in economical analysis
as the logic behind action-payoff (consequence) sequences. Payoffs
originated in John Nash’s `game theory` as analysis of different
kind of games. Bureaucratic activity can be viewed as a game,
forgetting the connotations here associated with the word “game”.

Payoff is the known or expected benefit that a certain pattern of
choices results in. Depending on the type of game and information
available, the player can sometimes choose also the risk level
by knowing the payoff functions on a detailed level.

Short review of employee’s decisions and choices in working life

The citizen (here, an “employee”) can move between certain modes.

The modes are listed below:
* entrepreneur
* employed (“salary man”)
* unemployed, no social security
* unemployed with union-backed social security “ansiosidonnainen”
* part-time working, no ongoing social benefits
* part-time working with social security benefits
* student with or without social security benefits

Information vehicles

Information is the raw food of processes. It is carried though
in very varied “vehicles”: paper, the human mind, and digital
world (memory chips, cache, registers, tapes, etc.) In addition,
in the digital world, protocol and format are two curse words
that have ravaged the world ever since the very first information
processing machines arose early in the 20th century. Since the
vehicles are sometimes incompatible and even essentially in
different domains (paper vs. digital information), these
practical points have become somewhat of a showstopper. Many
swift transactions suffer from the (often) unnecessary “gap”
of going into manual work phases. Examples are abundant; one is
the manual processing of cheques:

“Before the mid-1940s, cheques were processed manually using
either the Sort-A-Matic or Top Tab Key method. The processing
and clearance of cheques was very time consuming and was a
significant cost in cheque clearance and bank operations. As
the number of cheques increased, ways were sought for
automating the process.”

Some banks, indeed, had to close doors at around 2 PM in order to
devote the rest of the working day for this processing.

The impact of going fully electronic may have interesting implications.
For one, it takes away (should take) most of the “friction” in the process
of applying for social security; so the citizen’s benefits no longer
are hindered by the physical difficulty of applying. Currently, in 2013,
it is still somewhat of a bureaucratically heavy process to apply
for benefits. (ADD_estimate-%)

The Time-Pits

I found out that a lot of those “bureaucratic shit tasks” I hated
came down to a specific kind: tasks that require a lot of input,
perhaps from scattered sources, and produce relatively little
immediate juice; that is, filling out forms, gathering
cross-sectional information from the history; adding up things,
summing days, looking at the calendar and weeding out holidays from
workdays – this kind of things.

Immediate questions rose in my mind:
* could the time pits be automated?
* what was required to smooth things out?
* could I single-mindedly help myself out, or did it require the
big G (government) to comply with my information needs?

In which we plan the mechanisms, sketch the design of CELLA.

Terminology used throughout the document

Single loop learning

Double loop learning


Cognitive dissonance


Dispute settlement



Automated information processing

optical character recognition


Movies related to game theory

1. U. Yale lecture on game theory, series #6

New data cable to make Finland’s one of the world’s most attractive ICT regions

Reading Time: < 1 minute

The state intends to build a fast, high-quality and cyber-secure connection to European and global networks from Finland to Germany via an underwater fibre optic cable. The cable is to ensure international telecommunications between East and West and support the growth of Finland’s digital economy and the industrial internet. The Cabinet Committee on Economic Policy discussed the data cable project in its meeting today, 11 December.

New data cable to make Finland’s one of the world’s most attractive ICT regions.


08/2015 Permission approved by Finnish government

Documents about the cable,

“Cinia Group Oy, Sea Lion / merenalainen valokuitukaapelijärjestelmä”

Asuntoarvostelu: Porarinkatu 2, Espoo (Vallikallio)

Reading Time: 2 minutes


Leppävaaran keskustan asuinkerrostalo ja entinen kehä-I uoma.
  • Hienot näkymät, jos tykkää urbaanista arkkitehtuurista. Mm. toimistorakennus Panorama-torni näkyy, Sello siintää läheisyydessä ja on yöaikaan komea näky neon-valoineen.
  • Aamuisin huiman hienot auringonnousut, iltaisin auringonlaskut.
  • Sijainti on sopiva, rautatieasema 800m, Sello samoin 800m, 24h lähin Shell-huoltamo noin 300m
  • Asunto on uudehko, tosin ei näy aivan suoraan laadussa.
Leppävaaran keskusta illalla, näkyvissä kauppakeskus Sellon värikkäät mainosvalot ja vasemmalla Panorama-toimistotornitalo.


  • roskakatos on ajoittain täysi katastrofi, eikä ainakaan 2011-2012 ehtinyt muuttua paremmaksi
  • asunnon sisustusmateriaalit ja rakennustyyli on holtiton – monet asiat heikosti kiinni tai lievästi vinossa, kylppäristä keittiön kautta makkariin – ei anna laadukasta vaikutelmaa
  • hissi on tehoton ja hidas, usein ruuhkainen aamulla mutta myös muutoin. Pitkä matka kellarista 6:een kerrokseen asti.
  • metakointia sisäpihalla – tosin asunnoissa itsessään on hyvät äänieristykset.
  • asukasvalinta on hyvin kirjava – ajoittain tuntuu kuin Porarinkatu 2 olisi opiskelija-asuntola – jälleen: tästä voi joko pitää
    tai se voi olla vähemmän sopivaa, elämäntilanteesta riippuen. Isoja bilesoluja löytyy asunnoista.
  • kännisiä virolaisia ramppaa vähän väliä asunnoissa – ei kannata tehdä tuttavuutta jos esimerkiksi koiraa ulkoiluttamassa.
  • parkkihallin paikoista osa on varsin pieniä, erittäin epämiellyttävä lapsiperheelle; autoa pakataan joko pienessä kolossa, tai se peruutetaan ulos
    toisten autojen kulun tielle. Hallipaikasta hintaa 70 eur/kk lisää vuokran päälle.
  • jokseenkin levotonta aluetta ajoittain
  • asunto on erittäin kallis tasoonsa nähden. Oikea hintataso 55 neliölle tällaisellä laadulla olisi noin 750-800 eur/kk. Nykyinen 953 e/kk on liikaa (hallipaikka
    lisäksi 70 eur).
  • koiraperheelle vaarallinen alue; vapaana olevia isoja koiria todella usein. Ihmiset luulevat että kaupungeissa koiria voi pitää
    vapaana, ml. schäfereitä ja muita isompia. Tämä ei sinänsä liity asuntoon tai yhtiöön, vaan seutuun. Kannattaa silti tietää.
    Etenkin ns. entisen kehä-I:n uoma on alue jossa koirat temmeltävät vapaina ja ajoittain lähtevät juoksemaan kiinnostavina
    pitämiensä asioiden perässä.
  • naapurissa Hellstén-hotelli, josta turistit usein käyvät Porarinkadun sisäpihalla leikkimässä ja oleilemassa – ilmeisesti luulevat
    tätä samaksi kokonaisuudeksi. 🙂 Nykyään pihan reunoilla on kylttejä joissa usealle eri kielellä neuvotaan alueen olevan yksityisaluetta. “No trespassing or loitering.”

Mikä kumman CCSN?

Reading Time: 2 minutes

Järjestyneet pikselit. Muistoja nuoruudesta.

En voi olla mainitsematta muutamaa sanaa kehitysympäristön “fiiliksestä”.
Aikoinaan, kauan, kauan aikaa sitten, kun tweakkasimme (eri kuin tweettaaminen)
järjestelmiä, MS-DOSilla, innostuimme parhaan koodauskaverini kanssa jostain
syystä fonteista. Siis nuo 8 x 14 pikselistä koostuvat blokit, joita ns. tekstimoodin
monitorin tilaan syljettiin joko näppäimistön voimalla tai ohjelmallisesti. Mikä kumma
niissä voisi kiehtoa? Se oli senaikaista kuorruttamista, “skin”ien vaihtoa.

MSDOSissa oli normaalisti käytössä vakiofontti. Se on varmaan tietokonemaailman tunnetuimpia fontteja, ainakin niihin aikoihin, 1980-luvun loppupuolella ja vilkkaalla 1990-luvulla. Tuo System-niminen fontti ajoi toki asiansa, muttei inspiroinut kovin paljoa suoraansanoen. System vaihtui hiljalleen käsissämme toisenlaisiksi fonteiksi.

Mutta fonttien vaihto ei ollut ihan helppoa. Ei voinut vaan downloadata netistä uutta hienoa fonttia ja klikata sitä käyttöön. MS-DOS pyöri vakiona tekstimoodissa. Tekstimoodissa siis näkyi vain fontin sisältämiä merkkejä ruudulla. Kukin blokki saattoi sisältää jonkin 256:sta eri “kirjaimesta”. Kirjain tosin oli täysin itse määriteltävissä, pikseli pikseliltä. Kirjain koostui joko 8 x 8 pikselistä, tai 8 x 14 pikselistä. Sama idea oli käytössä lähes kaikissa henkilökohtaisissa tietokoneissa, ei pelkästään PC:issä. Esimerkiksi Commodore C=64 kotitietokoneelle tehtiin ovelasti pelejä, jotka vaikuttivat täysin graafisilta, pelkästään fontteja sopivasti uudelleenmäärittelemällä.

Ennenkuin kerron tarkemmin miten ohjelmistoja tuotettiin, palaan vielä tuohon sanaan “fiilis”: jos onnistui tekemään oikein nätin fontin, niin sillä ohjelmoiminen ja kirjoittaminen tuntui paljon paremmalta, ja sujui nopeammin!

Siis voitteko kuvitella? Joku ulkonäöllinen tekijä vaikutti nörtin tuottavuuteen? Kun vielä fontin vaihdon jälkeen saattoi tietyissä ohjelmointiympäristöissä (esim. Borland Turbo) vaihtaa mieleisensä tausta- ja etualan värit, niin sitähän suorastaan oltiin ohjelmoijan paratiisissa. Näin pienistä asioista joskus oikeaan tunnelmaan pääseminen oli.

Tosin täytyy muistaa, että fontin eteen piti myös nähdä aika lailla vaivaa. Näin reilu 20 vuoden takaa on vaikea muistella tarkasti työmääriä, mutta väittäisin, että teimme kaverini kanssa ainakin 500 tuntia hommia!

Fonttieditori piti ensin itse koodata, sitten muovattiin tuolla itse tehdyllä ohjelmalla itse fontti, ja sen jälkeen tehtiin vielä pikku apuohjelma joka vaadittiin että saatiin fontti pysymään päällä! Voi herrajumala oikeasti 🙂

Fonttieditori koodattiin Pascalilla, se käytti IBM:n VGA 640×480 16 värin moodia, hiiren käsittely hoidettiin jollain sisään survotulla inline assemblerilla, ja sitä rataa. Monet olivat koodinkäpistelijän tiet tuolloin. Thom Hoganin violetti lähdekoodikirja joka luetteli kaikki MS-DOS:n keskeytykset ja taulukoi kaikkea muutakin hyödyllistä, oli varmasti painonsa arvoinen kullassa, vaikka kullan hintaa en muistakaan ja tuo kirja painoi ainakin 2 kiloa. Hoganin kirja näytti kaikki “tosikooderien” käyttämät kikat. Se oli kuin kartta tietokoneen sydämeen. Ilman tuollaisia ohjelmoinnin hakuteoksia ei pystynyt helposti toteuttamaan kaikkea haluamaansa.

Tuo suurinpiirtein vuosien 1988-1996 väliin mahtuva ohjelmistotuotanto noudatti aivan omintakeista CCSN -menetelmää, Coke & Coffee and Sleepless Nights.

CCSN:ssä tärkeintä oli koodata aina. No, kyllä sitä joskus nukuttiinkin, mutta jos hyvä sessio sattui päälle, niin se oli suurinpiirtein jostain iltapäivällä alkaneesta koodaussessiosta tuonne aamuyöhön, jolloin saatettiin vaihtaa pariksi tunniksi pelaamiseksi, ja sitten silmät punaisena aamu-6:een vielä koodausta mitä ihmeellisempiä virkistysmetodeja käyttäen; ikkuna auki talvella, musiikkia, ei musiikkia, poskiin läpsyttelyä, cokista, jne.

Nämä työtavat toki saattavat olla tutun kuuloista IT-huuman aikana eläneille, ja tälläkin hetkellä varmasti CCSN kiitää pitkin maita ja mantereita, riippuen kulloisenkin alueen kulttuurista ja “kuumemittarista”. En muuten aidosti suosittele CCSN:ää kovin pitkäksi aikaa kehitysmenetelmäksi. Parempaan ja varmasti tasapainoisempaan menetelmään kannattaa ripotella myös kirjaimet F, F, S (Family, Friends and Sharing).

Seen from afar – beauty of nature

Reading Time: 2 minutes

Traveling is something that’s really hard to beat.

Small fire in the woods

What’s one of the best parts is that it always opens new views to the world: with every trip, you’re smarter and more content – and, usually also equipped with more thirst for knowledge. It’s a very positive addiction, one that educates and brings long-standing happiness. When I’m going abroad, I like to read beforehand traveler’s tips, history, and place the trip in a context.

But just as exotic places bring joy to me, my own home neighborhoods are likely to be exotic for someone else. This mutuality and the sense of humane interaction and curiosity is what really tops everything else. Traveling is about interaction; cultural exchange, exploration, intuition, learning, and understanding. Whereas a volcanic island is a wonder for me, the summer’s forest foliage, clean greenness, lakes, and finding a route in the forests – tripping over damp logs and letting the shoes soak the tussocks’ moist can be really an adventure for someone visiting Finland. It just sometimes takes a trip to see the beauty and respect anew something that is seemingly familiar.

I had an interesting little walk in the forest with family and our jackrussell terrier. It was pleasure for everyone; it was one of those damp and gray days that could so easily be spent at the Internet. But this time was different. We went to a shelter in the middle of the forest, and made fire. There was a lake, where the probably most spirited and energetic of us, Veeti, could jump into and make fine splashes. He’s such an adorable and fearless explorer. With every play and moment of his joy it’s also a lesson in canine behaviour. I think the word ‘pet’ is not proper; more like a family member with just a bit different genetics 🙂

With the usual keenness to store memories in digital form, I spent quite some time behind the camera’s viewfinder. It’s a funny thing that I always think nature photographs lose some of that delightful detail and color, even though the camera is ok. There’s something inimitable in the real world, though taking pictures is one of the best ways of reproducting the atmosphere.

Anatomy of an operating system

Reading Time: 2 minutes

There must have been time, when you most likely would’ve received some major antidotes for talking about operating systems that could fit into a mobile phone. Radio phones used analog technology, and they were like tuned musical instruments, only that these devices operated on a specified band of electromagnetic spectrum.

The early mobile phones were set up at the factory, and then used in unmodified form for their lifetime. The things you could change were ringing tone, and your address book contents.

The phones certainly had no “disk drives”, no code pointer, stack pointer, internal memory, or the kind. At least this is how it looked to the surface – for the end user. The phones indeed had already quite sophisticated operating systems, but they were closed-source and hidden from prying eyes, running stealth within the phone. Just like nowadays you can’t modify the operating system of a washing machine… Because there’s simply no compelling reason.

The OS’s role was to handle things as complicated as multitasking; the early WAP browsers, which were supposed to bring mobile Internet to European countries, probably contained tens of thousands of lines of code.

It would be most interesting to know more about the early history of mobile operating systems. I had a British Psion Revo pocket computer, which had EPOC operating system on it. These little computers were called organizers, or PDA (personal digital assistant). In 1986 Psion released the Organizer II, which marked a milestone in the march of PDAs.

Later on, Palm Computing and many others created a variety of these devices. They almost invariably lacked proper data connectivity, which perhaps made their era shorter.

Without slick network access, you had to use all kinds of docking solutions to wind up the PDA with a PC – and your data would not be synchronized in real time, nor was sending or receiving possible when the user was away from those “PC access points”. It wasn’t very beautiful at all. We were still talking about sales figures like 1 million units per year.

Later on, this EPOC would be the core on top of which Symbian was built. Nokia, in 2001, had produced its flagship communicator 9210 which ran Symbian OS (which was a rename from previous EPOC32). Symbian grew, measured by units shipped. In 2007, there were 126 million units sold by end of March, 2007. Nokia was also active on “non-smart” phones, ie. ordinary mobile phones. It lost focus in the smartphone sector, partially because of the steep learning curve of new programming developers trying to enter Symbian world. In addition, Nokia kept the development environment semi-closed, requiring participants to register for a fee.

Now, years later, in 2011 as Microsoft and Nokia have decided to use Microsoft’s Windows Mobile Phone (WMP) platform as Nokia’s future smartphone operating system, the Symbian was given to a consulting company called Accenture, along with some 3000 developers from Nokia. One good question which has been circulating in media is: What happens to Symbian? And the developers? Even though the sentiment is generally a bit gloomy, we might have surprises along the way. As Finns say; “Älä heitä kirvestä jorpakkoon, vaan tee ilmaveivi.”

Katsaus lamaan ja talouteen

Reading Time: 3 minutes
Android robot logo.
Image via Wikipedia

Luen paraikaa kirjaa Anna Svedholmista, eli tuttavallisemmin “Kellokosken prinsessasta”. Varsinkin alkupäässä kuvaus Helsingistä ja Suomen taloudellisista oloista ylipäätään on aivan kultaista tietoa. Kirja inspiroi omalla tavallaan pitkästä aikaa kirjoittamaan Jukkasoftin blogiini.

Alla pieni ote (noin 1910-l.):

“Annan perhe asui Punavuoren perinteikkäässä ja pahamaineisessakin työläiskaupunginosassa. Näissä Rööperin vuokrataloissa saattoi asua rinnan ja jopa samoissa huoneissa maalta muuttaneita työläisiä ja heidän kanssaan asukkeina irtonaista väkeä ja rikollisiakin, jotka kaikki koettivat selviytyä ja elää elämäänsä kukin tavallaan. Tuonaikaisessa monikulttuurisessa Helsingissä työläistenkin asuntojen sisäpihoilla ja käytävillä naureskeltiin, juoruttiin ja riideltiin suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi.”

Jostain syystä mietiskelin tänään pitkään yrittäjyyden henkistä tilaa, sitä, mikä oikeasti luo ja ylläpitää yrittäjän – ja eroaako perinteinen “yrittäjä” esim. ranskankielen entrepreneur:stä? Yrittäjä-sana ainakin omassa mielessäni taipuu hieman enemmän perinteiseen tuotantoteollisuuteen; mieleeni tulee kuva sitkeästä suunnannäyttäjästä, joka luo pienestä pajasta yrityksen, joka työllistää jo useampia satoja ihmisiä – kenties samalla paikkakunnalla, kenties useampaan kaupunkiin levinneenä.

Ranskassa ‘entrepreneur’ oli seikkailijamainen, rohkea (usein mies)yrittäjä, joka otti tilaisuuksista vaarin ja teki rahaa erilaisilla keinoilla. Hänellä oli useimmiten jo pääomaa omasta takaa, kenties enemmänkin; ruhtinaallinen tausta ei ollut käsittääkseni kovin harvinainen. Usein, kuten nykyäänkin, toimintaan liittyi silti välttämätön yrittäjäriski, eli oli myös mahdollista, että kauppojen jälkeen entrepreneurillä oli vähemmän plootuja arkussa kuin alussa. Entrepreneur saattoi olla rahoittamassa uskaliaita ulkomaanmatkoja tuntemattomille alueille, josta oli huhuttu löytyvän aarteita, timantteja, mineraaleja tai mausteita – tai orjatyövoimaa.

Suomessa on käynnissä lama. Tätä on jatkunut karkeasti 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen. Lamaan mentiin osittain kansainvälisen virtauksen mukana, osittain myös kotimarkkinoiden fokus hajosi ja tietenkin voisi sanoa, että kansantaloudellisesti oli kaksi isoa tekijää: metsäteollisuuden vientikyvyn romahdus, ja Nokian seesteiset ajat.

Nokia on ollut Suomelle sekä siunaus että kirous. Se on niin suuri yritys, että sen tuotteiden menekillä on suora vaikutus maamme työllisyysasteeseen – ehkä nykyään tosin hieman vähemmän kuin huippuvuosina, nyttemmin yrityksen kansainvälistyttyä eli sen siirrettyä tuotantoa halvempiin maihin.

Metsäteollisuus on ollut erittäin tärkeä tukijalka Suomen taloudelle, mutta kun sen työntekijäkustannukset alkoivat olla pilviä hipovia, teollisuus ei yksinkertaisesti pärjännyt enää kansainvälisessä kilpailussa. Teollisuus kompastui omiin lonkeroihinsa.

Metsäteollisuus on hyvin pitkälle automatisoitua, ja investoinneilla laitteisiin, kemian prosesseihin ja henkilökunnan koulutukseen on saatu luultavasti useampi satakertaisia tuottavuuslukuja verrattuna teollisuuden alkuaikoihin.

Metsäteollisuuden kilpailukykytekijöiden kärsittyä on edelleen suomalaista projektivientiä harjoittavat konsulttiyritykset pärjänneet hyvin kansainvälisillä markkinoilla.

IT-markkinat ovat siinä mielessä julmat, että tasainen hyvä tulos ei riitä. Ei edes tasaisesti paraneva hyvä tulos. Nokia sinänsä tarjosi numeerisesti onnistuneita kvartaaleja, mutta sen tuotteet eivät kohahduttaneet suurta yleisöä, mikä on aina tärkeä osatekijä high-tech -yritykselle.

Nokia maalaili koko 2000-2010 aikavälin erittäin mielenkiintoisia projekteja taivaanrantaan, mutta muni niiden toteutuksen kanssa. Tarkoituksena ilmeisesti oli tuoda tarkempaa sisätilapaikannusta, mobiiliraha, erilaisia sensoriteknologiaan perustuvia lisäominaisuuksia puhelimiin, sekä paljolti niitä piirteitä jotka ovat tuntuneet realisoituvan mm. kilpailijan Android-puhelimissa.

Joko projekteja oli liikaa, tai jokin muu asia tökki. Joka tapauksessa puhelinmallistoon ei ilmestynyt mitään kovin kohahduttavaa ja markkinoita tyydyttävää. Kartat toki lämmittivät, mutta ne olivat suoraan ostotekniikkaa Navteq-yritykseltä. Sitä paitsi siinä vaiheessa kuluttajat pitivät jo karttoja täysin itsestäänselvinä ominaisuuksina.

Linuxin käyttö puhelimen käyttöjärjestelmänä kiinnosti pientä tekniikkafriikki-porukkaa, mutta suuri yleisö ei nähnyt erityistä eroa tällä valinnalla. Sen sijaan kaikki tuntevat iPhonen ja Applen esiinmarssin, pienestä (lähinnä) graafikoista koostuneen fanittajakunnan silmäterästä nykyiseksi suuryritykseksi ja ikonituotteiksi.

Pyörittelin hiljattain karkeasti innovointikykyyn vaikuttavia lukuja, markkina-alueena Kiina. Kiinahan on singahtanut maailman talousmahdiksi noin 30 vuodessa. Siinä missä ennen Kiinaa ilkuttiin sen vajaaksi jääneestä “Suuresta loikkauksesta” ja muista kommunismiajan valtiovetoisista stunteista, nyt se totisestikin on tehnyt aikamoisen loikkauksen. Maailma katsoo vierestä suu ammollaan.

Älykkäimmät ja rohkeimmat hyödyntävät tilaisuutta ja sijoittavat maahan pääomia. Hyvän markkinan voi mallintaa ikäänkuin mustana laatikkona, joka tulostaa toisesta päästä ulos moninkertaisesti sen, mitä sinne syötetään. Tosin modernien markkinapaikkojen (pörssien) vaatimuksena on, että listatut yritykset kertovat neljännesvuosittain omista kuulumisistaan, mikä lisää ainakin jonkin verran sijoittajan suojaa. Mustia laatikoita voi luoda valitsemalla tietyn segmentin (joukon) yrityksiä, joihin rahansa sitoo.

Jotkut pelkäävät Kiinaa, toiset eivät ymmärrä mitä maassa tapahtuu, ja jotkut ihannoivat sen ketteryyttä. Kiina on tietyllä tapaa mystinen ja sen markkinat ehkä vaikeapääsyiset; joku voisi kuvailla tilannetta katiskan tapaisena asymmetriana – on vapaat (noh, pienellä varauksella) länsimaat, joista ui kaikkea tuohon suuren mustaan aukkoon, mutta sieltä tiedon takaisin saaminen on vaikeampaa.

Kiinassa tapahtuu teknologiasektorilla noin 500-600 yrityksen pörssiinlistautumista vuodessa. Onko se paljon? On. Suomessa ei laman aikana ole nyt reiluun kymmeneen vuoteen listautunut yhtäkään yritystä, siis koko aikana! IPOt ovat tärkeitä indikaattoreita markkina-alueen elävyydestä ja uuden teknologian siementämisestä.

(Jatkuu seuraavassa osassa)